Mielipiteet

Vielä muutama sana siirtolaisuudesta

Haluan kiittää Pia Kuparista asiallisesta vastauksesta omalla nimellään (FL 8.11.). On tärkeää, että myös kansainvälisestä politiikasta käydään Suomessa keskustelua, olen tästä hänen kanssaan samaa mieltä.

Hänen vastineensa kuitenkin sisältää sekin vielä ongelmallista informaatiota. Pakolainen, kuten Kuparinen sanoo, on henkilö, jolla on oikeus suojeluun maassa, josta hän sitä hakee. Pakolainen on henkilö, joka on kotimaansa ulkopuolella ja ‘jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen, tai poliittisen mielipiteen johdosta’. Pakolaista suojelee niin kansainvälinen oikeus kuin Suomen lakikin.

Siirtolainen sen sijaan on henkilö, joka muuttaa kotimaastaan muusta syystä, riippumatta siitä, tekeekö hän saapumisen uuteen maahan laillisesti vai laittomasti. Kuparisen vastine antaa ymmärtää, että GCM säätelisi vain laittomia siirtolaisia. Näin ei ole. Päin vastoin, se tunnustaa, että suurin osa maailman siirtolaisista liikkuu laillisesti, ja että maailman valtioilla on velvollisuus kohdella kaikkia siirtolaisia ihmisarvoa kunnioittaen, riippumatta heidän laillisesta asemastaan. Se myös kannustaa kansainvälistä yhteisöä keräämään systemaattisempaa tietoa siirtolaisuuden syistä. Vain ilmiön tuntemalla voimme vaikuttaa sen mahdollisiin negatiivisiin haittavaikutuksiin. Siirtolaisuutta, niin laitonta kuin laillista, tapahtuu moninaisista syistä, ja siirtolaisuuden negatiivinen leimaaminen ei auta ketään. Työn, rakkauden tai opiskelun ohella muuttajia kun on muitakin.

Satoja tuhansia suomalaisia siirtolaisia on muuttanut ulkomaille paremman elämän perässä. Vielä sotien jälkeen he lähtivät kehittyvästä, kansainvälisin mittarein katsottuna köyhästä maasta. Näin tekevät myös tämän päivän ‘elintaso-siirtolaiset’. Ihmiset pakenevat köyhyyttä ja nälänhätää. Niin kauan, kuin kansainvälinen järjestelmä ei kykene vastaamaan syihin, joiden vuoksi on lähdettävä etsimään elämisen perusedellytyksiä muualta, on siirtolaisuuden lieveilmiöitä hallittava. Vaihtoehtona on toki miettiä esimerkiksi oikeudenmukaisempaa globaalia tulonjakoa.

Siirtolaisia ovat myös ympäristökatastrofia pakenevat henkilöt, jotka eivät mahdu pakolaissopimuksen kapeaan määritelmään suojelua vaativasta henkilöstä. Suomen ulkomaalaislaki tunnusti aiemmin näiden henkilöiden suojelun, ja hallituksen esitys lain muuttamisesta v. 2016 toteaa lakimme mahdollisesti suojelevan näitä henkilöitä yhä.

On vaarallista, että siirtolaisuus leimataan vain laittomaksi muuttoliikkeeksi, ja tämän GCM tekee hyvin selväksi. Kansainvälinen yhteistyö ei tarvitse yhdenkään ihmisryhmän leimaamista, varsinkaan heidän, joiden ihmisoikeuksien suojelemisessa on jo ongelmia. Asiakirjan allekirjoittamalla Suomi osoittaa, että pitää kansainvälistä yhteistyötä siirtolaisuuden alalla tärkeänä ja myös kansallisena etunaan. Yksikään valtio, kuten GCM osoittaa, ei selviä siirtolaisuudesta yksin.

Milla Vaha

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic