Mielipiteet

Ville Ketolalle

Kiitos Ville Ketolalle asiallisesta ja omalla nimellä kirjoitetusta vastineesta (FL 8.4.)! Yritän vastata muutamiin näkökohtiin.

Fasismi, natsismi ja rasismi ovat aatesuuntia ja poliittisia voimia, joiden vaikutukset tiedämme ja tunnemme historiasta. Niitä käytetään joskus turhan kevyesti leimalappuina, mutta silti; eivät ne ole kokonaan kadonneet, vaan vaikuttavat enemmän tai vähemmän näkyvinä pohjavirtoina monissa poliittisissa liikkeissä eri puolilla maailmaa.

Suvakki sen sijaan on uudissana, jonka ainoa tarkoitus on halventaa ja loukata kohdettaan. Se perustuu sanaan suvaitsevaisuus, joka ainakin perinteisesti on mielletty yhdeksi yhteiskuntamme ja demokratiamme tärkeimmistä arvoista. Ilman erilaisten mielipiteiden suvaitsemista tämäkin keskustelu olisi mahdotonta. Otan vapauden sinutella, mutta oletko Ville tosiaan sitä mieltä, että maamme kaipaisi lisää suvaitsemattomuutta?

Maahanmuutosta puhuttaessa tarkoitetaan aina ihmisiä. Haittamaahanmuutto kätkee sanana sisälleen ajatuksen, joka leimaa osan maahanmuuttajista haitalliseksi. Jos lähdemme sille tielle. jossa jokin ihmisryhmä kuvataan haitalliseksi, ollaan vaarassa lähentyä alussa mainittujen aatesuuntien ajattelutapaa.

Paavo Arhinmäki on nähdäkseni ottanut törmäilyt opikseen. Saamistaan tuomioista huolimatta Teuvo Hakkarainen jatkaa valitsemallaan linjalla ja saa näköjään sille sekä puolueensa tuen että kannattajiensa varauksettomat suosionosoitukset.

Maahanmuuton kustannuksista on tehty monia, erilaisia tutkimuksia ja todettu laskennan monimutkaisuus. En tunne tilintarkastaja Vahteran laskelmia, mutta tokkopa liiketaloudellinen kirjanpito antaa luotettavaa kuvaa monisyisen yhteiskunnallisen ilmiön hahmottamiseen.

Sekä Ville Ketolan, Timo Helinin ja muutamien muidenkin kirjoituksissa on tehty tiettäväksi, että Suomen rajat olisivat jotenkin auki ja vartioimatta. Sehän ei pidä paikkaansa. Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut vuodesta 2015 noin kymmenesosaan. Suurimmillaan turvapaikanhakijoiden määrä oli neljä vuotta sitten, jolloin myös Perussuomalainen puolue oli hallituksessa.

Isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden rajaaminen vain yhden aatesuunnan yksinomaisuudeksi sulkee suurimman osan Suomen kansaa ulkopuolelle. 1930-luvulla sitä yritti sinimusta IKL, nykyisin sitä tekevät joitakin muita värejä kantavat poliittiset liikkeet.