Mielipiteet

Voi ihana kesä

Lasteni lapset ovat pari viikkoa lomalla mummilasta. Istun kuistin sohvalla, mikä hiljaisuus. Luonto on kuin kiireettömällä lomalla. Puut ovat aivan hiljaa, eikä naapurien koirat edes hauku. En kaipaa festareiden menoa, en melua, en teatterinäytöksiä, en shoppailua, yksi ruokaostos viikossa riittää, viikon rasittavin osa.

Aamulla istun takapihalla ruokkien lastenlasteni kahta kania, kolojen kaivamista ja komennan kissaani Misoottia edes katsomasta pupuja – sillä silmällä.

Juon aamukahvit ja käyn nappaisemassa muutaman mansikan ja pikku tomaatin nautittavaksi. Sitten onkin jo mieli mustikkametsään kokoamaan lastenlapsilleni talvivitamiineja, tulee siinä aika paljon napsittua omaan suuhun ja pakastimeen.

Nautin suunnattomasti saadessani olla metsässä, minua kun ei edes hyttyset kiusaa, joku kärpänen käy laulamassa korvan juures ja häipyy taas. Illalla saatan vielä piipahtaa mustikoille, jos on päivällä kovin kuumaa.

Puoliin öihin tuleekin usein istuttua ulkona kuunnellen luonnon hiljaisuutta. Tämä on ihana etuoikeus minulle, eläkeläismummille. Enempää en pyydä, otan vastaan jos saan vielä.

Sitä ihmettelen meidän kylällä, mitä ihmiset tekee kesällä, jos vielä verhotkin vedetään kiinni? Nauttikaa kesästä, luonnosta, sen antimista. Menkää metsään ja ottakaa lapset mukaan. Mummit ja vaarit vois haluta kans, vanha kansahan eli metsässä!

Mietiskelijä