Mielipiteet

Voiton ja Valentinin päivä

Helmikuun 14. päivän vanha kirkollinen nimi on Valentin. Taustana on latinan “valens”, vankka, terve. Sen syrjäytti 1929 almanakkaan jo 1865 ehdotettu Voitto, kansallisen heräämisen innostama, itsenäistymisen puolesta tehdyn työn voittoon uskova nimi.

Nyt 14.2. on Amerikasta tullut ystävänpäivän juhla, jota liike-elämä innolla markkinoi. Kaupat tulvivat kortteja ja pehmoleluja: Muista ystävää! Vaatii sisua olla lähettämättä yhtäkään korttia. Suomalainen on luotettava, pysyvä ystävä, mutta ei hevin pehmoile ystävillekään.

Suomalainen ystävänpäivä korostaa ystävyyttä, amerikkalainen St.Valentine´s Day rakkautta. Kirjeet ja kortit mittaavat suosiota.

Viihdepianisti Liberacen kerrotaan saaneen 300 000 korttia. Valentinen päivän tunnus on punainen sydän. Tampereen sydänyhdistys liitti sen markkinointikampanjaansa 80-luvun alussa. Monet toimijat ovat ottaneet siitä mallia. Kalenteriin ystävänpäivä tuli 1987.

Keski-Euroopassa uskottiin ennen lintujen etsivän parinsa 14.2.

Katolisessa pyhimyskalenterissa päivä omistettiin v. 269 marttyyrina kuolleelle Pyhälle Valentinukselle. Hänestä on useita legendoja rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelijana. Hänen suojattejaan ovat myös mehiläistenhoitajat ja epileptikot. Valentinus vihki salaa nuoria Rooman sotureita avioliittoon. Päälliköiden mielestä naimisissa olevat miehet olivat huonoja sotilaita: he ajattelisivat vain perheitään.

Miehet halusivat sekä perheen että sotilasuran, naimisiin mentiin salaa.

Valentinus jäi kiinni ja vietiin vankilaan. Sinne soturien vaimot lähettivät kirjeitä myötätunnon merkkinä. Turhaan: Valentinus menetti päänsä.

Helmikuun puolivälissä antiikin Roomassa vietettiin Lupercalia-juhlaa.

Tarinan mukaan Palatinus-kukkulan luolassa susiemo imetti kaupungin perustajia Romulusta ja Remusta. Siellä kokoontui nuorten miesten joukko edistämään karjan, peltojen ja ihmisten hedelmällisyyttä. He uhrasivat kaksi pukkia ja koiran. Sitten syötiin ja juotiin vahvasti. Humalaiset uhraajat juoksentelivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina huitoen ihmisiä, erityisesti naisia, uhrattujen pukkien nahoista leikatulla piiskalla: se edisti hedelmällisyyttä. Kristillinen kirkko yritti turhaan raivata moista juhlaa pois, niinpä sisältö vaihdettiin vakavammaksi ja omistettiin rakastavaisten suojelijalle Pyhälle Valentinukselle. Yhteisistä aineksista muotoutui juhla, jonka viettoon viitataan myös Shakespearen Hamletissa ja Kesäyön unelmassa. Keskiajan ruhtinashoveista juhlinta siirtyi kansan keskuuteen.

Ystävänpäiväkortit ovat alkujaan eurooppalainen perinne. Vanhimmat olivat hienoja, käsinmaalattuja, kukin, höyhenin ja pitsein koristeltuja. Sarjatuotantoon kortit tulivat Englannissa 1800-luvun alussa, Amerikassa 1840-luvulla. Tapa jatkuu elinvoimaisena.

Ystäväni sai 50 vuotta sitten Yhdysvalloissa opiskelevalta poikakaveriltaan kortin: Happy Valentine – you are just my type: the opposite sex! Osattiin toki suomentaa: Hyvää Valentinea – olet aivan minun tyyppiäni: vastakkaista sukupuolta! Tuolloin Valentinen päivä oli outo vieras rapakon takaa. Suuri maihinnousu Suomeen oli vielä edessä.

Hyvää ystävänpäivää!

Liisa AhtiForssa

Uusimmat