Mielipiteet

Wahren-opisto ja säästökierteen historialliset syyt – Eläköityneiden tilalle ei ole palkattu uutta vakinaista henkilökuntaa vaan heitä on osittain korvattu päätoimisilla tuntiopettajilla

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Äskettäin (11.8.) postilaatikkoon kolahtaneessa Wahren-opiston kurssiohjelmassa opiston rehtori tervehdyskirjoituksessaan viittaa historiallisiin syihin, että opistolla on ollut kokoonsa nähden vähän ns. valtionosuustunteja. Ja siksi säästövelvoitteena on ollut henkilöstökulujen pienentäminen voimakkaasti. Ja ne ovatkin pienentyneet peräti 36 % neljässä vuodessa.

Rehtori Veistola ei kuitenkaan lyhyessä kirjoituksessaan kerro tarkemmin mitä nämä historialliset syyt ovat. Sen vuoksi katson velvollisuudekseni opiston entisenä rehtorina ja opettajana valaista noita syitä tarkemmin.

Kansalaisopistotoiminta kasvoi voimakkaasti 1970-luvulla Suomessa. Se näkyi mm. siinä, että perustetiin useita vakinaisia opettajanvirkoja kansalaisopistoihin, siis myös Forssan kansalaisopistoon. Valtionosuutta maksettiin opistoille tuolloin peräti 70 %.

Ja mikä tärkeintä, valtionosuus oli ns. menoperusteista eli opisto sai valtionosuutta sitä enemmän mitä enemmän oli vuosittain tilinpäätöksen mukaisia menoja. Näin ollen kannatti laajentaa toimintaa ja perustaa uusia virkoja. Enimmillään opiston opetustuntimäärä olikin 1980- 90-lukujen taitteessa lähes 11 000 tuntia.

Sitten iski lama 90-luvun alussa, ja sen seurauksena valtionosuustunnit muuttuivat menoperusteisista suoriteperusteisiksi, mikä tarkoitti, että valtionosuutta maksettiinkin jatkossa sen mukaan kuinka monta tuntia opisto vuosittain järjesti opetusta. Mutta laman seurauksena valtio pienensi jaettavaa rahamäärää sekä prosenttiosuutta (57 %).

Vastaavasti myös Forssan kaupunki opiston omistajana laman kourissa pienensi opetustuntimäärää vuosittain. Tästä oli seurauksena kierre, jolle ei näkynyt loppua opetustuntimäärien laskiessa ja valtionosuuksien pienentyessä ja kaupungin sekä opiskelijoiden maksuosuuden vastaavasti kasvaessa.

Vanhan menoperusteisen valtionosuuden aikana perustettujen virkojen viimeisten viranhaltijoiden eläköityminen on suurimmaksi osaksi mahdollistanut sen, että henkilöstökuluista on pystytty pienentämään 36 % neljässä vuodessa.

Ja koska eläköityneiden tilalle ei ole palkattu uutta vakinaista henkilökuntaa, vaan heidät on osittain korvattu päätoimisilla tuntiopettajilla, on se tullut selvästi edullisemmaksi kaupungille kuin vakinaisen henkilökunnan palkkaaminen.

Koska kaupunki on valinnut tällaisen henkilöstöpoliittisen linjan, toivon vain, että palkatut tuntiopettajat pärjäävät myös taloudellisesti kaupungin linjavalinnasta huolimatta. Toivon myös suunnitteluresurssien ilmeisestä vähennyksestä huolimatta rehtorinkin toivoman opetuksen monipuolistamisen ja laadun kehittämisen onnistuvan. Lopuksi toivotan onnea ja menestystä 101-vuotiaalle kunniakkaalle Wahren-opistolle!

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic