Mielipiteet

Yhdistystoiminta Forssan seudulla

Forssan seudulla on yritetty viritellä yhdistysten välistä yhteistyötä. Keväällä järjestettiin Tammelassa kaikille avoin suuri yhdistysilta. Kuva: Tapio Tuomela
Forssan seudulla on yritetty viritellä yhdistysten välistä yhteistyötä. Keväällä järjestettiin Tammelassa kaikille avoin suuri yhdistysilta. Kuva: Tapio Tuomela

Tässä näkemyksiäni yhdistystoiminnasta Forssan seudulla ja ehkä koko maassa. Olen itse aktiivinen yhdistystoimija ja toimin myös oman yhdistyksemme keskusliiton alaisuudessa kokemustoimijana sekä vertaisohjaajana.

Yhdistystoiminta todellakin tarvitsisi jonkin piristysruiskeen ja nuorennusleikkauksen sekä uusia ideoita. Omasta kokemuksesta voin todeta, että vapaaehtoisia kyllä löytyy, kun heille annetaan vain mahdollisuus eikä vaadita heti ensi metreillä vankkaa yhdistyskokemusta ja -osaamista.

Olen myös huomioinut, että ainakin oman seutumme yhdistyksistä monilla on hyvin alkeelliset tai vanhentuneet kotisivut ja sosiaalisessa mediassa yhdistyksiä on vain nimeksi. Olisiko tässä ensimmäinen muutoksen paikka?

No sitten seuraa ongelma eli yhdistyksissä ei ilmeisesti ole ihmisiä, joilla olisi tietotaitoa näihin tehtäviin ja eroja varmaan on myös yhdistysten keskusliittojen kotisivupohjissa, jos niitä on ylipäätään käytettävissä.

Yhdistyksien näkyvyyteen ja tunnettavuuteen pätee aika lailla samat jutut nykyään kuin yrityksillä, ikävä kyllä. Yhdistysten pitäisi näkyä ja kuulua kaikkialla, että ihmiset tietäisivät niistä ja niiden toiminnasta.

Eli tiedottamista potenssiin sata: lehtijuttuja, tiedotteita, kotisivut, some ja sitten vielä pitäisi olla esillä kaikissa mahdollisissa tapahtumissa. No tähän taas tarvitaan niitä vapaaehtoisia, jotka ovat kiven alla.

Kaiken A ja O näyttäisi olevan positiivinen, ennakkoluuloton ja avoin asenne. Eli se tuleva yhdistyksen tiedottaja voi yhtä hyvin olla 25v. punkkari tai tietokonenörtti tai 70v eläkeläinen tai vaikka 40v maahanmuuttajaäiti.

Mutta suurimmalla osalla meistä on ennakkoluuloja ja -asenteita, jotka astuvat esiin ja vaikuttavat päätöksiimme ja toimintaamme vaikka emme sitä ehkä myönnä.

Olisiko aika myös kokeilla järjestää jotain uudenlaista toimintaa, perinteisten teatteriretkien ja yhteislauluiltojen ohella. Ja muutenkin järjestää yhdistysten tilaisuuksia niin, että työssäkäyvillä tai opiskelevilla olisi mahdollisuus niihin osallistua.

FAI:n hoitajaopiskelijoille tehty kysely osoitti, että ainakaan nuoret eivät tunne ja tiedä seutumme yhdistyksistä. Olen myös itse huomioinut saman eli en kyllä tiedä kovinkaan paljoa seutumme yhdistyksistä, vaikka olen nykyään erittäin aktiivisesti mukana mm. järjestöyhteistyössä. Eli taas tuli eteen tuo tiedottamisen ja näkymisen tarve.

Ihmisten elämä on myös nykyään lyhyttempoisempaa kuin aiemmin eli ei haluta sitoutua kovin pitkäksi aikaa mihinkään. Tähän pitäisi keksiä toimintaa, joka olisi kertaluotoista tai esimerkiksi tapahtuisi verkossa, jolloin siihen voisi osallistua kotisohvalta. Myös kokouksiin olisi hyvä olla mahdollisuus osallistua verkon kautta. Se on tätä päivää yhtä lailla kuin whatsup-ryhmät ja instagram sekä älypuhelimet.

Yhteistyössä on voimaa eli yksi ratkaisu saattaisi olla, että jakaisimme osaamista ja kokemuksia eri yhdistysten kesken, järjestäisimme yhteisiä tapahtumia ja retkiä ja kehittelisimme uusia ideoita.

Tärkein kaikista on positiivinen asenne sekä innostus, koska innostus yleensä tarttuu. Toinen toistemme kannustaminen ja kunnioittaminen, positiivinen palaute auttaa jaksamaan pitkän matkaa eteenpäin.

Nämä ovat minun näkemyksiäni ja toivon niistä olevan hyötyä myös muille.

Uusimmat