Mielipiteet

Yhteiset pelisäännöt ja yhteiset rahat

En ole tehnyt elämäntyötäni fiktiivisessä, tai fiktioon perustuvassa kirjallisuuden maailmassa, mutta uskaltanen silti tänne mielipidesivulle mielipiteeni kirjoittaa.

Matti Luostarinen oli tuohtunut (FL 4.8) koska Suomi, EU:n puheenjohtajamaan ominaisuudessa, on jatkanut neuvotteluja ehdollisuuden luomisesta EU-varojen vastaanottamisen ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen (EU-sääntöjen noudattamisen) välillä. Unkari on yksi suurimmista EU-tukien saajista ja nuo tuet ovat tärkeitä Orbanin hallinnon menestymiselle.

Ei siis ihme, että yhteisten pelisääntöjen noudattaminen, ja tukien noudattamisen yhteen sitominen ei Unkarin presidenttiä ilahduta.

Outoa on sen sijaan suomalaisen, kansallismieliseksi luonnehditun, puolueen jäsenen tuohtuminen. Unkariin valuvat tuet ovat osaltaan myös meidän suomalaisten työllä ja verovaroilla kustannettu.

Vähin edellytys siis olisi, että Unkari noudattaisi edes yhteisiä sääntöjä. EU:ssa ei myöskään ole mikään pakko olla.

Luostarinen ei halua syyllistyä arvioimaan Unkarin sisäistä tilaa. Olisiko aihetta?

Freedom Housen demokratiamittauksen mukaan Unkari on enää osittain vapaa maa. Suomi sai tutkimuksessa täydet sata pistettä. Unkari näyttää olevan Perussuomalaisten ihannemaa, johtuneeko juuri tuosta vapauden vajeesta?

Mitä tulee Luostarisen vastaukseen Konoselle (FL 13.8), niin vaikka sen tarkoitus ilmeisemmin oli olla fiktiota, niin vahvasti siinä mentiin fiktiivin ja viihteen puolelle. Harjoitettiinpa siinä myös vyön alle lyömistä ja maalitolppien tehokasta siirtämistä.

Tosin Luostarisen kirjoitus oli tapansa mukaan niin polveilevaa, että vaikeaa on sen lopullisesta tarkoituksesta antaa mitään tarkkaa analyysiä.

Uusimmat