Mielipiteet

Yhteishankintayksiköt voivat olla paikallisen elinvoiman veturi

Hilma eli hankintailmoitukset.fi on julkisten hankintojen ilmoituskanava. Kuva: Muu
Hilma eli hankintailmoitukset.fi on julkisten hankintojen ilmoituskanava.

Forssan Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja kirjoitti Forssan Lehdessä 5.10. julkaistussa kolumnissaan julkisten hankintojen potentiaalista paikallisen elinvoiman veturina.

Yhteishankintayksiköt kirjoittaja näkee riskinä paikalliselle elinvoimalle ja mahdollisuutena välttää kilpailutusvelvoite. Perusteluissaan kirjoittaja mainitsee, että yhteishankintayksiköt eivät kilpailuta ostojaan siten, että pienillä yrityksillä olisi mahdollisuutta niihin osallistua.

Yllä mainittu näkemys on yrittäjäjärjestöiltä melko yleinen, mutta se on yksioikoisuudessaan hyvin harhaanjohtava.

Yhteishankintayksiköitä ei voida niputtaa yhtenäiseksi joukoksi, sillä Suomessa toimii useita eri yhteishankintayksiöitä, joista useimmat ovat paikallisia. Nimenomaan yhteishankintayksiköt kilpailuttavat Suomessa suuren osan strategisesti merkittävistä hankinnoista, joiden kautta palveluntuottajia valitaan maantieteellisesti rajatuille seuduille.

Periaatteellisella tasolla yrittäjäjärjestöjen näkemys tuntuu olevan, että hankintojen ulkoistaminen tarkoittaa kuntien määrittelyvallasta luopumista, mikä on hassu ajatus.

Yhteishankintayksiköiden tekemiä kilpailutusteknisiä ratkaisuja ohjaavat aina sopimusten tilaajat. Yhteishankintayksikkö ei siis kilpailuta itselleen, vaan se artikuloi asiakkaidensa hankintatarpeita toimiviksi hankintasopimuksiksi.

Olemassa olonsa oikeutuksen yhteishankintayksikkö saa siitä, että se kykenee tekemään kunnan hankinnat ammattimaisemmin ja tehokkaammin, kuin mihin kunnat itse pystyisivät. Hankintojen ammattimaisuus puolestaan edistää elinvoimaa. Kilpailutusvelvoitettakaan kunta ei vältä yhteishankintayksikköä käyttämällä. Päinvastoin, yhteishankintayksikkö tarjoaa potentiaalin kilpailutuksen tehostamiseen.

Yhteishankinnoilla tavoitellaan usein volyymietuja, mikä voi toki tehdä kilpailutettavista sopimuksista isoja. Tämäkään ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pk-yrityksiä rajattaisiin pois edes lähtökohtaisesti.

Kun yhteishankintoja kilpailutetaan seudullisesti, taklataan monta paikallista kilpailutusvelvoitetta yhdellä hyvin määritellyllä tarjouspyynnöllä. Kolmen naapuruskunnan erikseen kilpailuttamat saman hankinnan kohteen hankintasopimukset eivät ole elinvoiman kannalta parempi kokonaisuus, kuin yksi sopimus, jossa kaikki mainitut kunnat ovat tilaajia.

Ja seudullisiahan yhteishankintasopimuksetkin usein ovat. Sarastia on yksi harvoista valtakunnallisesti toimivista yhteishankintayksiköistä Suomessa, mutta selvästi yli puolet sen yhteishankintasopimuksista on kilpailutettu siten, että palveluntuottajat on valittu maantieteellisille alueille erikseen.

Valituista sopimustoimittajista selvästi yli puolet on pk-yrityksiä. Hankintoja suunnitellaan alueellisissa ohjausryhmissä, jossa tilaajien alueellisen elinvoiman vaalimisen tarve on aina lähtökohta.

Faktat siis puhuvat puolestaan. Silti kaikkein tärkeintä on luopua turhasta vastakkainasettelusta, joka ei perustu tutkittuun tietoon. Siksi haluamme luoda keskustelua yrittäjien kanssa ja avaamme mielellämme toimintamme perusteita.

Mikäli yhteishankintayksiköt eivät kilpailuttaisi hankintojaan alueellista elinvoimaa vaalien, yhteishankintayksikköjä tuskin olisi olemassa.

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat

Näkoislehti

25.10.2020

Fingerpori

comic