Mielipiteet

Yhteisillä rahoilla on kiva pelata – Näennäisesti päätöksenteko on avointa

Rakentuvan Monikylän suhteen vallitsee monenlaista totuutta. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL
Rakentuvan Monikylän suhteen vallitsee monenlaista totuutta. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Ensinnäkin kovasti kiitosta Forssan Lehdelle, että sallii sivuillaan käytävän debattia asioiden laidoista. Muutoin syntyisi käsitys, että Forssan lintukodossa on kaikki mallillaan.

Vaan kun ei ole. Toisten mielestä pumpulikylässä kaikki on mallillaan jossa kritiikki on turhaa kiukuttelua. Toisten mielestä moni perusasia on räntteillään. Keskustelu muuttuu julkisesti, kun muuten ei tulla kuulluksi.

Esimerkiksi Monikylän suhteen vallitsee monenlaista totuutta, koska valtuutetut on pidetty pimennossa. Asiat yleensäkin tulevat eteen liian valmiina esityksinä, joissa on kaikenlaisia koiruuksia haudattuna, mihin vedoten tulevaisuudessa voidaan ajaa mitä hyvänsä, koska “valtuusto on tämän jo hyväksynyt”.

Näennäisesti päätöksenteko on avointa. Pitää vain osata klikkailla esiin ympäripyöreästi muotoiltu pöytäkirja ja kahlata piru raamattua lukien pitkiä liitteitä. Viranhaltijoita ei tahdo saada kiinni puhelimella saati sähköpostilla. Keskitytään osoittamaan asioiden olevan tilastoin, taulukoin ja konsulttien selvityksien mukaan juuri niin hyvin tai vaativan muutoksia kuin mikä nyt vain virvaan sopii, sulkemalla silmät miten asiat käytännössä makaavat. Kritiikkiin ei vastata, siihen suhtaudutaan väheksyen tai kiusantekona. Organisaation ja palveluverkon muutokset, lapsiystävällisyys, järkivihreys, talous – kaikissa on ongelmia.

Ihmettelen, miksi Monaria puolustavat eivät nosta esille, että hanketta varten otettava laina on merkittävästi edullisempaa kuin juuri maksetuksi tulleet joukkovelkakirjat, vaikka se Forssan velkamäärän asukasta kohden kuntien keskiarvon tietämiin nostaa. Liekö sitten ajatellaan, että kuntalaiset eivät tällaisia asioita ymmärrä. Ehkä samasta syystä toisaalla julkinen velka rinnastetaan kotitalouksien pelotelle, ikään kuin kyse olisi samasta asiasta. Välillä tuntuu, kuin osa kuntapäättäjistä kokisi siinneensä jostain ihan muusta alkumudasta kera suuremman synnynnäisen viisauden ja paremman ymmärryksen kuin tavallinen rahvas kuntalainen.

Entäpä jos Monarin 30 miljoonaa olisi käytetty korjausvelan hoitamiseen? Ei siis vain koulujen, vaan yleisesti. Tällöin olisi paitsi hoidettu perusjuttuja kuntoon ja saatettu talous paljon kestävämmäksi. Olisi saatu turbulensseilta suojaavia puskureita, jotain minkä varaan rakentaa uutta, puhumattakaan työstä, jota se olisi paikallisella tasolla tuonut. Ehkä se on vain liian nöyrää ja vaatimatonta uuden tekemisen rinnalla. Osoittaa se ainakin, että tärkeys ei oikeasti paina juuri mitään.

Nyt horisontissa siintää jo jäähallin ja Vesihelmen miljoonasaneeraukset, joiden ollessa huomion keskipisteessä muu korjausvelka saa paisua entisestään. Tehdään kyllä suunnitelmia, mutta mitä se oikeasti auttaa, kun nytkin ne jätetään uuden edessä toteuttamatta?

Tälle tielle on lähdetty jo aikaa sitten, eikä kurssia helpolla muuteta – alamäessä kun vauhti tuppaa kasvamaan. Ulkoistetaan ja myydään nopean rahan toivossa, ostetaan kalliimmalla ja puhutaan säästöistä vakavalla naamalla. Päälle päätteeksi leikataan lisää, kunnes ollaan säästetty itsemme hengiltä. Olisiko aika toimia toisella tavalla?

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti