Mielipiteet

Yhteiskunnan vastuu ihmisistä hiipuu

Tämän kirjoituksen asiat ovat totisinta totta tämän päivän Suomesta. Toivon, että jokainen lukija miettii kirjoituksen sisältöä ja tekee omalta osaltaan tämän luettuaan voitavansa. Emme voi enää tuudittautua siihen, että ”joku” ottaa meistä vastuun. Yhteiskunnan vastuu on väistymässä ja olemme hiljalleen palautumassa yhteisöllisyyteen, vanhaan naapuriapuun.

Ennen tunsimme naapurit ja pidimme yhtä. Emme kokeneet yksinäisyyttä ja avuttomuutta, niin kuin tänä päivänä.

Esimerkkitapaus: Noin 80v vanhus meni lääkäriin, jolla todettiin keuhkokuume. Vanhus joutui odottamaan pitkään terveyskeskuksen käytävällä ilman ruokaa ja juomaa. Vanhus oli täysin omatoiminen ja kykenevä huolehtimaan itsestään, mutta kuume alensi vanhuksen toimintakykyä. Vanhus pääsi lopulta lääkärin vastaanotolle ja sai asianmukaiset lääkkeet. Viimein kotiin päästyään, janoisena, nälkäisenä ja kuumeisena, vanhus putosi kotona vuoteestaan ja loukkasi itsensä joutuen sairaalaan lonkkaleikkaukseen.

Toinen tapaus: Ensimmäistä luokkaa käyvä lapsi kieltäytyi lähtemästä kouluun. Kukaan ei häntä saanut sinne lähtemään. Perhetyöntekijät yrittivät parhaansa, mutta lapsi ei suostunut lähtemään kouluun. Lopulta koululääkäri kirjoitti lapselle sairaslomaa koko lukukaudeksi. Perhe eli sosiaalitukien ja työttömyyskorvausten varassa. Lapsen ”sairasloma” kuitenkin vaikeutti työhön tai työttömyyskurssille menoa, perheen taloudellinen tilanne oli vaikea. Lapsi oli siis kotona toisen vanhemman kanssa koko lukukauden.

Opetusvirasto siirsi vastuun sosiaalivirastolle, ja lapsi sai kärsiä. Perhe jätettiin yksin ja lopulta lapsi otettiin huostaan – yhteiskunnan ylläpitämään laitokseen. Lapsen elämää läheltä seuranneilla läheisiltä ei edes kysytty mahdollisuutta ottaa lasta huostaan, edes väliaikaisesti, vaan lapsi joutui täysin vieraiden käsiin. Koulunkäynti alkoi laitoksesta käsin seuraavalla lukukaudella. Muuta ratkaisua ei etsitty.

Nämä tapaukset kuvastavat monella tavalla myös ystävien tai läheisten puutetta, tai juridista oikeutta auttamiseen. Kun ihminen on sairas, hän ei välttämättä itse kykene päättämään, miten häntä pitäisi hoitaa, se on myös lääkäreiden ja hoitajien vastuulla. Yleinen huolehtiminen ja vastuu toisesta ihmisestä on yhteiskunnassamme jäänyt taka-alalle. Se kuuluu jollekin toiselle.

Ensimmäisessä tapauksessa olisi ollut tärkeää tarkistaa vanhuksen kotikuntoisuus ja antaa hänen ensin toipua kuumeestaan, jotta hän taas pärjäisi kotonaan. Potilaalle tuli turhia kärsimyksiä sekä yhteiskunnalle kalliita sairaalamaksuja, puhumattakaan siitä että vanhuksen toimintakyky saattoi alentua tällaisen traagisen tapahtuman jälkeen.

Perheen tapauksessa oli ilmeisesti ongelmia lapsen kieltäytyessä kouluun menosta. Miksi koulu ei ottanut lapsesta vastuuta, vaan sosiaalivirasto puuttui asiaan ottaen lapsen huostaan? Oliko se sitten oikea ratkaisu erottaa lapsi läheistään pelkästään koulunkäyntivaikeuksien vuoksi?

Yksi asia, mitä meistä jokainen voisi toisen eteen tehdä, on kysyä: Kuinka sinä voit?

Uusimmat

Fingerpori

comic