Mielipiteet

Yleissivistävää vai liian stressaavaa?

Kohta on jälleen käsillä se aika, kun monessa perheessä tuskaillaan tulevaisuuden kanssa, kun kevään 2019 yhteishaku alkaa helmikuun lopulla. Kun nuori pohtii tulevaisuuttaan, aikuisten painostaminen on viimeinen asia, jota nuori tällöin kaipaa. Hän tekee valintansa kuitenkin itseään varten.

Ammatillisen koulutuksen hyvinä puolina yleisesti pidetään nopeaa ammattiin valmistumista ja tutkintouudistuksen myötä valmistuminen voi aikaistua entisestään. Lukiokoulutuksen vahvoina puolina taas ajatellaan, että lukion aikana on aikaa miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Tämä väite ei kuitenkaan tällaisenaan tunnu pitävän paikkaansa. On aikaa miettiä sitä, mitä tekee työkseen, mutta ei sitä, mitä aikoo opiskella.

Ensimmäiset kurssivalinnat lukioon tehdään jo yhdeksännen luokan keväällä. Tällöin tehtävät valinnat ovat onneksi helppoja: riittää kun ottaa kaikki pakolliset ensimmäiselle vuodelle suunnitellut kurssit, muuta ei siinä vaiheessa tarvitse tietää.

Kun ensimmäistä lukiovuotta on edetty joulukuulle, aletaan pohtia seuraavan vuoden alustavia valintoja, jonka mukaan koulu laatii lopullisen kurssitarjottimen. Huhtikuussa, neljännen ja viidennen jakson välissä on aika lyödä lukkoon seuraavaa vuotta koskevat valinnat. Samaan aikaan tulee miettiä ylioppilaskirjoituksia, jotta kaikki tarvittavat kurssit olisi valittuna ja käytynä ennen kirjoitusten alkamista.

Ennen lukioaikaa vain harva tietää, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon jo ensimmäisistä valinnoista alkaen. Jos olet yhdeksännellä luokalla valinnut kurssisi siten, että oppiaineen ainoa pakollinen kurssi on vasta viidennessä jaksossa, helpompaa on, että mielenkiintosi kyseisen aineen ylioppilaskoetta varten ei heräisi. Sitä en sano, etteikö kursseja voisi muuttaa vielä myöhemminkin, mutta vaatii se enemmän työtä lähteä muuttamaan valintojaan kun ne on kerran tehty. Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä vähemmän on mahdollisuuksia tehdä suuria muutoksia.

Lukio-opetuksen sanotaan olevan yleissivistävää, mutta silti sen pääpainona on valmistaa ylioppilaskirjoituksia varten. Ensimmäisistä päivistä alkaen ylioppilaskirjoitukset sanana tulee jo hyvin tutuksi. Valtaosa kursseilla käydyistä asioista muistetaan nostaa opettajan toimesta merkittäväksi ylioppilaskirjoitusten kannalta, tulet kirjoittamaan aineen tai sitten et.

Jos ylioppilaskirjoituksissa päättää kirjoittaa monien korkeakoulujen suosittelemat vähintään viisi ainetta, työtaakka itsessään on kova. Jos näihin viiteen aineeseen sisältyy esimerkiksi pitkä matematiikka ja vieras kieli, on lukujärjestys varmasti kuin täyteen ammuttu koko lukioajan. Kun koulua käydään pisimmillään aamukahdeksasta iltapäivä neljään saakka joka päivä, aikaa ei ylimääräisille aineille välttämättä löydy lainkaan. Lukion aikana työtaakka on muutenkin suuri, joten esimerkiksi uuden kielen aloittamiselle ei aina ole lukujärjestyksessä tilaa.

Eli tiivistettynä: jo 9. luokan puolella sinun tulisi tietää, mitä haluat opiskella tulevaisuudessa, jotta osaat suunnitella lukujärjestyksesi oikein kirjoituksia varten. Tätä stressin määrää ei ainakaan helpota se tieto, että ylioppilaskirjoitusten merkitys kasvaa, sillä korkeakouluissa todistusvalinnalla sisään otettavien osuus kasvaa tulevaisuudessa.

Kysynkin siis, onko tämä parasta, mihin koulutusjärjestelmämme pystyy?

Sami Norr

Uusimmat