Mielipiteet

”Ylistyslaulu yön pimeydessä” – Käy seimen äärelle

Jouluseimiasetelma. Kuva: Seppo Pessinen
Jouluseimiasetelma. Kuva: Seppo Pessinen

Joulu tulee joka vuosi. Tänäkin, erityisen poikkeuksellisena aikana. Onko ihmiskunnalla eroa Jeesuksen syntymän aikoihin? Mielestäni ei muuta kuin, että kuljemme maskit kasvoilla ja käytämme käsidesiä? Joulu tulee tavanomaisesti. Hanna Rauta on runoillut: ” Kas, kuinka kiireissään on maa, sen joukot puuhaa, touhuaa niin yksilöt kuin yhteisöt. On kiire kaikkialla, ja toimi tarmokas on tällä maailmalla nyt päivät ,yöt. ” (Rautakannel 51:1)

Tosin on sitten ”piskuinen”, maailmamme ”yön pimeydessä” vaeltava ”lammaslauma”, jota Joulun Herra itse paimentaa, Pyhän Hengen kirkastaessa heille Pyhää Sanaa, Pyhiä sakramentteja.

Joulun ydinsanoma; pelastus Joulun lapsessa, Jeesuksessa, Vapahtajassamme on meille ”kuoleman varjon maassa” kulkeville ”ylistyslaulua yön pimeydessä”. Sydämen uskolla saa iloita ja riemuita, kyyneleittenkin keskellä. Eräs kirjailija on sanonut tästä seuraavasti: ”Ylistyslaulu yön pimeydessä on raamatullinen vertauskuva ilosta vaikeuksien keskellä. Yön tunnit ovat pelon aikaa. Masentuneet ihmiset pelkäävät kello neljää aamuyöstä, jolloin he heräävät kauhuihinsa. Silloin alitajunta murtautuu tietoisuuteen. Yö ja nukkumaan meneminen ovat myös kuoleman ja kuolemisen symboleja. Niille, jotka laulavat ylistyslauluja yön pimeydessä, ei yö aiheuta enää traumoja.”

Uskon elämässämme tämä on totta. Monet unettomat, valvotut yöt kertovat rukousyhteydestämme Taivaalliseen Isäämme kun käymme asioidemme vuoksi ”Jaakobin painia” Hänen kanssaan. Uskovina saamme ahdistuksien, vaikeuksien ja taistelujen helteessä luottavaisina laulaa ylistyslaulua Jeesuksesta, Vapahtajastamme, Joulun lapsesta. Sillä kaiken, niin hyvien kuin pahojenkin asiain, tapahtumien keskellä, ”myrskyn silmässäkin”, kallein totuus on Jeesus Vapahtajamme, veljemme, Joulun lapsi.

Sibeliuksen säveltämässä joululaulussa ”On lapsonen syntynyt meille ” sanotaan Jeesuksesta: ”Hän syntisen paikalle astuu, Se tuomion alle vie, Ja siks verin, kyynelin kastuu Tää Herramme käymä tie. Ei löytynyt neuvoa muuta Mun sieluni lunnahaks , Kun kostoa Siinai huutaa , Ja synti on kuolemaks.”

Laulun sanoittajan (A.V. Jaakkola) loppukehotus: ” Siks seimelle käsketty mennä On köyhien syntisten. Luo lapsosen kiirehin ennä, Syön (sydän) arka ja murheinen! Hän ompi sun onnesi ainut, Sun armias auttajas. Ja kun sinä kuoloon painut, On kuolosi autauas.”

Rakas lukijani! Käy seimen äärelle Pyhässä Sanassa, Pyhässä Raamatun sanassa.

Uusimmat

Fingerpori

comic