Pääkirjoitukset

Kiskojen jytke tahdittaa kumipyörien laulua

Raideliikenne on saamassa aiempaa isomman osuuden väylärahoista tieliikenteen kustannuksella. Kuva: Tapio Tuomela
Raideliikenne on saamassa aiempaa isomman osuuden väylärahoista tieliikenteen kustannuksella. Kuva: Tapio Tuomela

Valtakunnallinen liikennesuunnitelma valmis pyrkii poistamaan suomalaisen liikennepolitiikan valuvian, lyhytjänteisyyden.

Hallitus sai valmiiksi valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman puitteet seuraaville 12 vuodelle eli kolmelle eduskuntakaudelle.

Perusväylänpidon rahoitustason korottaminen kuulostaa periaatteessa hyvältä.

Vuosittainen perusväylänpidon rahoitus on määrä nostaa 1,4 miljardiin euroon vuodesta 2025 alkaen. Tämä korotus on tosin varsin näennäinen, sillä kuluvan vuoden valtion talousarviossa perusväylänpidon nettomääräraha on 1,36 miljardia.

Kehittämisinvestointien rahoitus olisi suunnitelman mukaan noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Väyläverkon kehittämiseen olisi näin 12-vuotisella suunnittelukaudella käytettävissä 6,1 miljardia euroa.

Kritiikkiä tuottaa väylien rahoituksen painopisteen siirto entistä enemmän rautateiden puolelle, vaikkakin pääpaino säilyy vielä tieverkon puolella.

Rataverkolla on kiistämättä suuret peruskorjaustarpeensa pääradasta alkaen, mutta niin on tieliikenteessäkin. Kumipyörien varassa tapahtuu valtaosa ihmisten liikkumisesta ja tavarakuljetuksista.

Tieliikenteen osuuden kokonaisrahoituksesta pitäisi vastata paremmin sen suhteellista osuutta kokonaisliikenteestä.

Parlamentaarisesti valmistellun liikennejärjestelmäsuunnitelman hyvänä tavoitteena on lisätä pitkäjänteisyyttä liikennejärjestelmän kehittämiseen koko Suomessa.

Ihmisillä tulisi suunnitelman mukaan olla mahdollisuus valita kestävämpiä liikkumismuotoja erityisesti kaupunkiseuduilla.

Niin, vaihtoehdot muualla ovat rajallisemmat. Henkilöauto on valtaosalle edelleen välttämättömyys, vaikka suunnitelmaan sisältyy toimia mm. matkaketjujen ja joukkoliikenteen kehittämiseksi.

Pyrkimyksenä on myös parantaa liikennejärjestelmän ”yhteiskuntataloudellista tehokkuutta”.

Pitkäjänteisellä suunnittelulla ja tietoon pohjautuvalla päätöksenteolla on periaatteessa mahdollista saada samalla rahalla aikaan enemmän tai ainakin jättää tempoileva päivänpolitiikka sivuraiteelle strategisen suunnittelun varjoon.

Kaikki on lopulta kiinni valtion rahoituksen kohdentamisesta.

Uusimmat

Fingerpori

comic