Pääkirjoitukset

Palkkakiistan kärjistyminen ei palvele ketään – Rahakaan ei ole yksin ratkaisu, se on nähty

Hoitajajärjestöjen mielenosoitus vaatimustensa tueksi ja potilasturvallisuuslakia vastaan perjantaina Helsingissä. Kuva: Vesa Moilanen

Edelleen kärjistynyt hoitoalan palkkakiista on saanut yhä enemmän samoja piirteitä, joita oli Tehyn työtaistelussa viisitoista vuotta sitten syksyllä 2007.

Hoitajaliitot peruivat teho-osastoja uhanneet lakot Helsingin käräjäoikeuden turvaamistoimen ja uhkasakon jälkeen.

Liittojen johto purki pettymystään luonnehtimalla ”toimien vain pahentavan ongelmia ja johtaneen hoitajien syvään loukkaantumiseen, kiukkuun ja pettymykseen”.

Hoitajille jäi käteen se, millä järjestöt uhkasivat jo viime keväänä: joukkoirtisanoutumiset.

Edellisen kerran vastaava – onneksi harvinainen – uhkaus on viety erittäin pitkälle sairaanhoitajien työkiistassa vuonna 2007. Kovin vähän tuntuu muuttuneen.

Tehy on päättänyt toimeenpanna joukkoirtisanoutumiset erikoissairaanhoidossa. Kohteita ja aikataulua ei ole kerrottu. Super puolestaan on ilmoittanut ”edistävänsä” kotihoitoon kohdistuvia irtisanoutumisia.

Hoitajien palkkakiistan kärjistyminen ei auta ketään, vaan pelkästään lisää kansalaisten oman ja etenkin iäkkäiden läheistensä hoidon puolesta tuntemaansa huolta.

Myötätuntoakin hoitajille riittää, mutta sen rinnalla on voimassa ehdoton vaatimus, ettei sairaita ihmisiä voi jättää hoitamatta. Sijaiskärsijöitä ei saa tulla.

Hoitajien joukkoirtisanoutuminen johtaisi arvaamattomiin seurauksiin ja laittomaksi katsottavana työtaistelutoimena kovin katkeraan jälkipyykkiin.

Nykyiset ja tulevat hoidon järjestäjät saatettaisiin vaikeuksiin, jotka tulisivat entisten päälle. Otettaisiin monta askelta taaksepäin.

Potilasturvallisuutta koskeneesta lainsäädännöstä väännettiin rajusti kättä myös syksyllä 2007. Silloinkin puhuttiin orjatyö-, tai pakkotyölaista. Hallitus oli Matti Vanhasen (kesk.) hallitus, kun nyt suomalaisten henkeä ja terveyttä on työselkkauksilta turvaamassa Sanna Marinin (sd.) kokoonpano.

Hallitus ja poliitikot ovat edelleen haluamattaan osapuolia ja heiltä odotetaan samaan aikaan pidempiaikaisia ratkaisuja hoitoalan ongelmiin, kuten työvoimapulaan ja jopa työntekijöiden kuormittumiseen.

Vaikeaa yhtälöä ei ole ratkaistu vuosien ja vuosikymmenten aikana. Se on opittu, että pakko on huono opettaja. Siksi ratkaisun pitää löytyä neuvotellen.

Rahakaan ei ole yksin ratkaisu. Sekin on nähty. Myös vuonna 2007 työtaistelun perusteena oli jälkeenjäänyt palkkakehitys. Monien vaiheiden, katkeran kiistelyn ja kerättyjen pitkien irtisanoutumislistojen jälkeen syntyi sopimus, joka sisälsi erittäin kovat ”Sari Sairaanhoitajan” palkankorotukset. Ajoitus oli onneton. Suomi oli juuri syöksymässä finanssikriisiin.

Uusimmat

Fingerpori

comic