Pääkirjoitukset

Veteen piirretyt viivat pidättelevät kehitystä – Toimimattomilla pienillä osakaskunnilla ei ole mitään virkaa Forssan Loimijoella

Ajan hammas ja Loimijoen verkkainen juoksu ovat hyydyttäneet myös alueen vanhat osakaskunnat Forssassa. Kuva: Tapio Tuomela
Ajan hammas ja Loimijoen verkkainen juoksu ovat hyydyttäneet myös alueen vanhat osakaskunnat Forssassa. Kuva: Tapio Tuomela

Forssan kaupungin maankäyttöpalvelu on laittanut vireille kaivatun selvitystyön Loimijokeen rajoittuvien osakaskuntien yhdistämiseksi tyykikylässä.

Vanhaa perua näitä osakaskuntia tai aiempia kalastuskuntia tai jakokuntia on periaatteessa ollut Forssassa Loimijoen varrella useita, mutta enää yksikään ei toimi. Harrastajien ukkouduttua puuhamiehet ovat loppuneet.

2000-luvun alussa toiminta vielä virisi, kun Lunttilan osakaskunta ryhtyi edesmenneen Hannu Nummisen johdolla hallinnoimaan muiden puolesta Forssan Kuhalankosken ja Vieremänkosken kalastusaluetta ja harjoittamaan kirjolohi-istutuksia. Järjestäytyminen oli tarpeen, jotta kalastus Loimijoella saatiin kaupungin alueella valvonnan alle.

Sittemmin toiminta taas hiipui. Vielä joitakin vuosia sitten kaupungin silloinen maanrakennusmestari Jyrki Kolismaa kutsui kokoon Lunttilan, Haudankorvan, Linikkalan, Talsoilan ja Vieremän yhteisten vesialueiden osakaskuntia, mutta vähäväkisin tuloksin.

Vapaa-ajan kalastajia on harmittanut, että kalaistutukset ovat viime vuosina Forssassa Loimijoella jääneet ja varat huvenneet haitallisten vesikasvien niittoihin.

Tammelan-Tarpianjoen kalatalousalue seuraa etenkin Kuhalankosken padon juoksutuksia ja Pyhäjärven säännöstelyä. Kalatalousaluetta on kiinnostanut käydä Loimijoen vesialueen omistajien kanssa keskustelua mahdollisuudesta avata joki kaikelle vapakalastukselle.

Kaupungin pyrkimys osakaskuntien yhdistämiseksi ei varsinaisesti liity kalaistutuksiin vaan hallinnon selkeyttämiseen. Jos järjestäytyminen yhteen onnistuisi, siitä koituisi etua pidemmällä tähtäimellä.

Osakaskuntien yhdistämisestä on selvää hyötyä etenkin suurilla vesialueilla. Tällöin kalastusoikeus laajenee koko alueelle sekä kalaveden käyttö ja hoito helpottuvat.

Vesialueiden hajanainen ja pirstaloitunut omistus on historiallinen jäänne, joka ei nykyaikana toimi. Kalastus oli muinoin tärkeä osa kyläkuntien ruoanhankintaa vaan ei enää.

On onnetonta, jos tai kun osakaskunnat eivät saa pidettyä sääntömääräisiä kokouksia aktiivijäsenten puuttuessa.

Paineet vesistöjen kunnostamiseen lisäävät osakaskuntien velvoitteita. Osakaskuntien yhdistäminen luo leveämmät hartiat niin vesialueiden hoitamiseen kuin kalaistutuksiinkin.

Uusimmat

Fingerpori

comic