Olen julkisesti arvostellut ”Sote–sopan” kokkeja sitten ammoisesta Paras-hankkeesta lähtien lähes mahdottomana hallinnollisena hankkeena Ruotsinkin ollessa tätä nykyä enempi taikka vähempi luopumassa vuosikymmeniä toiminnassa olleesta maakuntahallinnostaan (Landstinget). Se näki päivänvalon pääministerien Tage Erlanderin ja Olof Palmen (sd) hallituskausien aikoihin kansankodin (Folkhemmet) eräänä nurkkakivipilarina, josta mallia käytiin toissa vuonna bussilasteittain hakemassa ihan Someroakin myöten!
Käydyissä aluevaaleissa (maakunta) valittiin 21 aluevaltuustoa, jotka keskuudessaan tuota pikaa valinnevat sekä hallituksensa että puheenjohtajuudet hallinnoimaan noin 21 miljoonan euron valtion ”starttirahapottia” itse kukin ”kolmannen hallintohimmelinsä” alaisina tahoillaan! Ne kaksi muuta hallintohimmeliä ovat valtion- ja kuntien himmelit!
Suomen 5,5-miljoonaista kansaa hallinnoi yli puolet raskaampi hallintokoneisto kuin Ruotsin lähes 11-miljoonaista kansaa, joten hallintokulut tulevat vain nousemaan nousemistaan.
Aluevaltuustojen työ alkaa nyt toden teolla joten sote-soppaa riittänee vuosikausiksi kokkailtavaksi, kun kuntien potilastietojärjestelmät eivät keskustele keskenään keskussairaaloista puhumattakaan kustannusten ollessa arviolta jopa miljardiluokkaa ongelman poistamiseksi.
Henkilökuntaa ei terkkareihin ja sairaaloihin ole tarpeeksi hoitajien paetessa ulkomaille jopa reilusti yli tuhannen euron korkeampien kuukausipalkkojen houkuttelemina, joten lakisääteinen hoitajamitoitus / potilas tuskin koskaan tulee toteutumaan. Tähän neuvoksi ollaan nyt tarjoamassa ”digitaalista etähoitoa”, jossa lääkäri ja potilas keskustelevat tietokonepäätteen kautta ja jota sitten sairaanhoitajat jatkavat samaan malliin potilaan kanssa!?
Politiikkojen suosima vanhusten nk kotihoito ei ole mitään hoitoa vaan lähinnä 10–15 minuutin ”Viherkasvin” lääkehuumattuina sänkyihinsä yksinäisinä sidottujen juottamista, vaikka he lääketieteellisesti kuuluisivat ympärivuorokautisen hoidon piiriin. Tämä on maassamme todellinen häpeäpilkku vanhoja ihmisiä kohtaan, jotka ovat tämän maan töillään maksaneet ja rakentaneet ja jotka eivät heitteille jätettyinä näytä liikuttavan yhtikäs ketään mihinkään suuntaan.
Raimo Rönkkö
Somero