Suomen väkiluvun kehitys on ollut sen verran mollivoittoista, että ilosävelet ovat harvassa.
Syntyvyys kasvoi mukavasti viime vuonna, johtuipa se sitten koronasulkeutumisesta tai mistä tahansa. Kokonaishedelmällisyysluku kyllä nousi, mutta kuuluu yhä mittaushistorian alhaisimpiin.
Päättynyt vuosi oli jo neljäs perättäinen vuosi, jona maassamme syntyi alle 50 000 lasta.
Kuolleisuuteen suhteutettuna luonnollinen väestönlisäys oli viime vuoden osalta selvästi plussalla vain Uudellamaalla ja nimeksi Pohjois-Pohjanmaalla. Kanta-Hämekin oli useita satoja henkiä miinuksella.
Suomen ikärakenne on edelleen ikävän kaltevalla pohjalla. Nurjasta väestöpyramidista kertoo se, että kuolleiden määrä oli viime vuonna korkein vuoden 1944 jälkeen.
Suomessa väestönkasvu on sinnitellyt jo pitkään maahanmuuton varassa. Nettomaahanmuutto oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna poikkeuksellisen suurta.
Maakunnat kamppailevat keskenään paikasta auringosta maakuntien välisillä muuttoluvuilla ja etenkin maahanmuutolla. Kanta-Häme on pärjännyt maakuntien välisessä muuttoliikkeessä.
Kanta-Hämeessä oli viime vuonna yhtä nettomaakuntamuuttajaa kohden kuusi nettomaahanmuuttajaa. Määrät ovat maakunnassa vain sen verran pieniä, etteivät ne viime vuonna riittäneet puoliksikaan kumoamaan luonnollisen väestönkehityksen alakuloa.
Suomen väkiluku kasvoi viime vuoden aikana vaatimattomat kolmea promillea. Väkilukuun suhteutettuna väestönkasvu oli suurinta Pirkanmaalla.
Mielenkiintoista on, että Uusimaa koki viime vuonna muuttotappiota, vaikka muuten kasvatti väestöään.
Kanta-Häme ei voi laskea asukaskehitystään ikään kuin automaattisen muuttovoiton varaan.
Pitää edelleen keskittyä alueen veto- ja pitovoimaan, kun keinot vaikuttaa syntyvyyteen ovat vähäiset.
Maltillinen väestönkasvu on kunnille parasta.
Maakunnan kannattaa aktiivisesti tavoitella omaa siivuaan eteläiseen Suomeen keskittyvästä muuttoliikkeestä.