Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Palkkakiista vain kärjistyi sovinnon sijasta – Sovintoesityksen olisi pitänyt kelvata kaikille, mutta kun ei

Muille kelpasi, hoitajille ei sinne päinkään. Siinä oli vastaus kunta-alan vaikeaa palkkakiistaa koskeneeseen sovitteluehdotukseen. Kiista venyy pahimmillaan pitkälle. Se on lisäksi aikaisempaakin vaikeampi.

Sovittelijan pettymys on harvoin ollut näin syvä. Sovittelulautakunnan puheenjohtaja Elina Pylkkänen sen paremmin kuin kuntatyönantajien ehdotuksen niellyt Markku Jalonen eivät osanneet äkkiseltään sanoa jatkosta juuri mitään.

Sovintoesitys kelpasi myös opettajia neuvotteluissa edustaneelle Jukon puheenjohtajalle Olli Luukkaiselle.

Sen olisi pitänyt kelvata kaikille, mutta kun ei.

Hoitajajärjestöjen, Tehyn ja Superin erittäin kovien palkkavaatimusten toteutuminen ei tullut yhtään lähemmäksi. Kun kiista venyy, se yleensä mutkistuu.

Sovittelulautakunta esitti kunta-alalle 3-vuotista työehtosopimusta ja 5-vuotista palkkaohjelmaa, jossa palkat nousisivat viiden vuoden aikana yhteensä noin 5,1 prosenttia yli yleisen linjan.

Tehyn puheenjohtajan Millariikka Rytkösen mukaan esitys oli ”kerta kaikkiaan luokattoman huono, eikä sillä hoideta hoitajapulaa”.

Hoitajapulaa? Siitäkö nyt neuvoteltiinkin? Tehy tai Super eivät siis olleetkaan neuvottelemassa osapuolten hyväksyttävissä olevasta kompromissista.

Tyrmäysvastauksessa ei ajateltu kokonaisuutta tai sitä, että kunnalliselle alalle olisi jo korkea aika saada työrauha, jotta kansalaisille elintärkeät palvelut saataisiin turvattua.

Hoitajapula – eli koko hoitoalaa koskeva kriisi – on tiedetty vakavaksi ongelmaksi, mutta toimet sen helpottamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Yhdellä palkkakierroksella kriisiä ei pystytä ratkaisemaan. Lieneekö se myöskään minkään sovittelulautakunnan varsinainen tehtävä?

Hoitajajärjestöjen mitta on tullut täyteen ja samalla purkautuu valtavasti kentän paineita ja turhautumista. Tehy ja Super vaativat hoitoalan pelastusohjelmaa ja kysyvät, jätetäänkö vanhukset, sairaat ja vammaiset hoitamatta.

Sairaat on hoidettava, mutta onko siitä huolehtiminen ay-järjestöjen asia? Ei pitäisi olla. Se on laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys. Ratkaiseeko alan vetovoiman ja työolot pelkkä raha?

Hoitajajärjestöt ovatkin viemässä – vaikka väkisin – ongelman valtion eli maan hallituksen ratkaistavaksi, mahdollisesti jopa ensi kevään eduskuntavaalien vaaliteemaksi. Niin kaukana ollaan minkäänlaisesta ratkaisusta.

Tehyn ja Superin johto sanoo nyt vain odottavansa, pääsevätkö muut kunta-alan järjestöt ratkaisuun. Sitten tulee joukkoirtisanoutumisia tai sitten ei: ”Meillä on aikaa”.

Jatko on harvinaisen avoin. Hoitajat eivät enää lakkoile, mutta joukkoirtisanoutumisen ankara uhka säilyy pahimmillaan jopa ensi vuodenvaihteeseen, eli siihen, kun uudet valtion rahoittamat hyvinvointialueet aloittavat. Takana on ilmeinen luottamus siihen, että valtiolta löytyy se ehtymätön rahasampo, joka nyt kuntatyönantajilta puuttuu.