Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivänä on syytä kiittää edellisiä sukupolvia heidän uskostaan, aherruksestaan ja uhrauksistaan

Itsenäisyyspäivän juhlallinen vietto on nyt toista vuotta peräkkäin uusissa kantimissa koronapandemian vuoksi.

Itsenäisyyspäivänä on syytä antaa arvoa sotiemme jo kovin vähälukuisille veteraaneille ja lotille. Kunnioituksen ansaitsevat myös kotirintaman väki lapsista naisista lapsiin ja vanhuksiin asti.

Itsenäisyys on vaatinut lujaa uskoa, aherrusta ja kovia uhrauksiakin. Sotiemme sankareiden lisäksi kannattaa myös muistaa menneitä sukupolvia Suomen itsenäistymisen varhaisvaiheessa.

Kansalaissodan, talvisodan ja jatkosodan koettelemusten jälkeen Suomen nousu on ollut hämmästyttävää. Köyhästä maatalousmaasta on kehittynyt teollistuttuaan muutaman vuosikymmenen aikana eturivin verraten vauras hyvinvointivaltio – kiitos kuuluu jokaiselle vaikuttaneelle sukupolvelle.

Kehitys ei ole kaikilta osin ole ollut toivottua, eikä hyväosaisuuskaan ole kaikille taattu. Vähäosaisia ja osattomia on kuitenkin vuosikymmen vuosikymmeneltä vähemmän.

Ihmisten yhdenvertaisuus on maassamme korkealla tasolla. On kadehdittu koulujärjestelmä sekä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä, joskin niissäkin on muutospaineensa.

Jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus menestyä riippumatta vanhempiensa asemasta.

Itsenäisyys ei ehkä kaikille tunnu euroaikana samanlaiselta kuin ennen, mutta samaan aikaan maapallo on ikään kuin pienentynyt. Vahvan kansallisajattelun sijaan valtiot Suomi mukaan luettuna ovat hakeneet tarpeellisia kumppanuuksia.

Saavutuksistaan huolimatta Suomen menestys ei tulevaisuudessa ole itsestäänselvyys, vaikka elämme vapaassa ja turvallisessa maassa.

Hyvinvointivaltion takaamiseksi on tehtävä töitä kaiken aikaa.

Kehitykselle on uhkansa kuten väestön väheneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja globaali ilmastonmuutos. Haasteiden edessä ei pidä antautua, eivät niin tehneet edeltävät sukupolvetkaan.

Menneiden vuosikymmenten oppina olkoon, ettei kansakunnassa ole syytä tehdä poleemisia kahtiajakoja, vaan etsiä moniarvoisuuden joukosta paremminkin yhdistäviä teemoja.