Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Itsenäisyyspäivämme 6.12. – Suomalainen taitaa yhä tuntea yhteiset arvomme, jotka pitävät maatamme koossa

Suomi itsenäistyi Venäjän vallasta vuonna 1917, kun maamme eduskunta hyväksyi Suomen senaatin laatiman itsenäisyysjulistuksen ja ehdotuksen Suomen uudeksi hallitusmuodoksi. Julistusta olivat olleet laatimassa muiden muassa P.E.Svinhufvud, Kyösti Kallio ja E.N.Setälä.

Itsenäisyyspäivämme on yksi maailman kansallispäivistä, mutta kaikissa maissa kansallispäivä ei ole itsenäisyyspäivä. Kansallispäivä voi olla hallitsijan syntymäpäivä, perustuslain säätämispäivä tai vallankumouksen muistopäivä. Valtioneuvostomme päätti 20.11.1919, että 6.12. julistetaan itsenäiseksi valtioksi julistautumisen vuosipäiväksi, jolloin julkisissa rakennuksissa liputetaan ja kirkoissa pidetään jumalanpalvelus.

Virastot, tuomioistuimet ja koulut olivat kiinni. Yleinen vapaapäivä itsenäisyyspäivästä tuli 1929.

Heti valtioneuvoston päätöksen jälkeen vietettiin itsenäisyyspäivää 1919 Helsingissä suojeluskunnan paraatilla ja presidentinlinnan vastaanotolla teetarjoiluineen. Muuallakin maassa oli juhlatilaisuuksia.

Presidentinlinnan vastaanotto paisui koko 1920-luvun, ja sotien jälkeen siitä tuli vuoden merkittävin seurapiiritapahtuma. Naistenlehdet kertoivat siitä 1950-luvulla, ja 1960-luvulla mukaan tulivat televisiokamerat. Monille suomalaisille Linnan juhlien seuraaminen on ollut vuosien mittaan suosituin tapa viettää itsenäisyyspäivän iltaa.

Vanha suomalainen tapa oli polttaa tuvan ikkunoilla kahta kynttilää joulukirkkoon matkaavien iloksi. 1700-luvulla kynttilät sytytettiin kuningasperheen Suomen vierailujen kunniaksi, sitten keisarillisina merkkipäivinä. Omat suurmiehemme saivat hekin omat kynttilänsä, joista sortovuosina tuli vastalause venäläistämiselle. Ikkunalla palavat kaksi kynttilää opastivat turvalliselle reitille Pohjanlahden yli Ruotsin kautta Saksaan jääkärikoulutukseen pyrkiviä miehiä. Kynttilät kertoivat heille myös talon tarjoamasta yösijasta. Kynttilöistä tuli itsenäistyneenkin Suomen juhlatapa ja perinne.

Itsenäisyyttä on vuosien kuluessa juhlittu erilaisissa ryhmissä jumalanpalveluksissa, paraateissa, matineoissa, käymällä haudoilla ja muistomerkeillä. Kansa on osallistunut television välityksellä viralliseen juhlintaan, mutta kansan oma juhlinta on keventynyt.

Kuitenkin suomalainen taitaa yhä tuntea yhteiset arvomme, jotka pitävät maatamme koossa. Ihmettelemme ja arvostelemmekin maatamme, sen johtajia ja vaikuttajia, mutta perustanamme on ylpeys ja kiitollisuus siitä, että meillä on tämä maa: Suomi.

Liisa Ahti

Forssa