Kiireen loppu – tavoittamaton utopia? Nopeampi matkustaminen säästää aikaa, mutta kiire ei hellitä

Kun viisitoistavuotias isoäitini matkusti 1800–1900-lukujen vaihteessa Keski-Suomesta Amerikkaan, niin tuo matka kaikkineen kesti noin kuukauden. Atlantin ylitys vei siitä kolmisen viikkoa. Kirjeet eivät liikkuneet maanosasta toiseen yhtään sen nopeammin. Parhaassa tapauksessa kuuden viikon kuluttua lähdöstä kotiväki saattoi saada ensimmäisen tiedon siitä, että Olga-tyttö oli perillä ja kaikki oli hyvin. Tai oli ainakin noin kuukausi sitten, jolloin viesti oli kirjoitettu.