Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide: Mikkelinpäivä, enkelien sunnuntai

Vuoden 1772 kalenteriuudistukseen asti mikkelinpäivä oli kiinteästi 29.9., nykyisenä Mikon, Mikan, Mikaelin ja Miikan päivänä. Sitä vietettiin kirkollisena juhlana jo 400-luvulla. Kalenteriuudistus siirsi mikkelinpäivän seuraavaksi sunnuntaiksi. Suomalaisen talonpojan työkalenterissa päivä oli sadonkorjuun päättymispäivä. Vanhaa päivää sanottiin arkimikkeliksi uuden mikkelinpäivän rinnalla. Nyt arkimikkeli on unohtunut nimitys. Kirkossa päivää vietetään arkkienkeli Mikaelin kunniaksi, Rooman Mikaelille pyhitetyn kirkon vihkimispäivän muistoksi.

Raamatun mukaan Mikael oli enkeliruhtinas, perkelettä vastaan taisteleva ylienkeli, taivaallisen sotajoukon päällikkö. Hänen enkeliarmeijansa kukisti lohikäärmeen eli Saatanan. Taistelun jälkeen taivaasta karkotettu kiusaaja tuli maan päälle ihmisten eksyttäjäksi. Keskiajan uskomuksen mukaan Mikael seisoi taivaassa Jumalan oikealla puolella, kuuli ihmisten rukoukset välittäen ne Jumalalle. Kuolleita hän kutsui pasuunalla, punnitakseen sielut joko kadotukseen tai autuuteen.

Luterilaisessa kirkkovuodessa mikkelinpäivä on ainoa enkelijuhla. Enkeleitä pidetään Jumalan lähettiläinä. Jeesuksen mukaan jokaiselle lapsella on oma enkeli. Päivä on kirkossa lasten ja pyhäkoulutyön päivä.

Vielä 1900-luvun alussa mikkelinpäivä oli vuoden merkittävimpiä pyhiä, elinkeinovuoden taitekohta, sadonkorjuun, ulkotöiden ja karjan laiduntamisen päätösjuhla. ”Mikkeliltä nauriit kuoppaan ja akat pirttiin.” Kylän paimenet juhlivat työkauden päättymistä, kun karja vietiin talveksi laitumilta sisätiloihin. Paimenet kokoontuivat mikkeliniltana niitylle kokkojen ympärille hauduttamaan nauriita tuhkassa. Mikkelin vietto alkoi aattona lauantaina ja juhlinta jatkui maanantaihin. Mikkelillä oli aatto ja jälkijuhla, runtu. Se on laina muinaisruotsin sanasta drunta, rehvakkaasti vietetty juhlan jälkiaika.

Juhlapyhien aattona järjestettiin markkinoita. Mikkelinmarkkinat olivat suosiossa varsinkin arkkienkeli Mikaelille nimetyn kirkon seudulla.

Mikkeliä on keskiajalta lähtien pidetty vuosipalkollisten muuttopäivänä. Vuodeksi taloon pestatut piiat ja rengit saivat viikon tai kahden loman, palkkana rahaa, viljaa, vaatteita ja kengät. Vapaaviikolla palkolliset huvittelivat markkinoilla kuulostellen uusia työpaikkoja. Rakkaussuhteitakin solmittiin, ostettiin kihloja ja pidettiin häitä. Palkollisten muuttopäivä siirtyi 1816 mikkelistä kekriin, marraskuun alun pyhäinpäivään.

Mikkelinpäivällä oli Itä-Suomessa oma ruokaperinne: keväällä valittu, keritsemätön pässi teurastettiin, mikä tapa periytyi kristinuskoa vanhemmilta ajoilta. Teuraan sisälmykset, veri ja pää vietiin uhripuulle. Parhaat palat syötiin tuvan pöydässä oluen ja höysteiden kera. Länsi-Suomesta on mikkelinpässin syönnistä tieto vain Evijärveltä, Mouhijärveltä, Jokioisista, Forssasta, Kuusjoelta ja Pohjanmaan ruotsalaisseudulta.

Monet päivän perinteet ovat kaukana enkeliin liittyvästä sisällöstä. Kirkollinen juhla osui lähelle vanhaa satokauden päättymisen juhlaa, joten ne oli helppo yhdistää. Enkeli Mikaelin yksi tunnus on vaaka. Rajatapauksissa hän painaa vaakakupin ihmisen hyväksi, ja paholaisen on voimattomana katsottava sivusta ihmisen pelastumista.

Maamme tunnetuin Mikael on uskonpuhdistajamme Mikael Agricola.

Liisa Ahti

Forssa