Meistä jokainen on tehnyt elämässään virheitä ja tulee tekemään. Viisaus piileekin lopulta toiminnassa virheen jälkeen.
Raukkamainen ratkaisu on tietysti peitellä ja vähätellä tapahtunutta. Jos sen lakaisee maton alle, voi olla ettei sitä ehkä tapahtunutkaan. Mitä suuremmat seuraukset virheellä on, sen varmemmin sen löytää edestään. Mikä oli virheen hinta? Sattuiko jollekin ihmiselle jotain? Olivatko seuraukset taloudellisia, fyysisiä vai henkisiä? Ja kuka sen vahingon suuruuden mittaa?
Seuraavat sukupolvet ottavat oppia edeltäjistään. Asioiden hoitamisen malli periytyy hyvässä ja pahassakin.
Ymmärrän yhteishengen ja lojaalin asenteen, mutta kyllä kaikkein rohkein olisi se, joka nostaisi käden pystyyn virheen merkiksi ja kantaisi vastuun tehdystä virheestä. Vielä rohkeampi olisi joukkue ja joukkueen johto, joka uskaltaisi näin toimia. Pää porukalla pensaaseen antaa vaikutelman pelkuruudesta ja kyvyttömyydestä kantaa omien tekojensa seurauksia. Vanhemmilta ja valmennukselta se on myös esimerkki nuorille pelaajille. Kehno sellainen.