Aivan kuin puun takaa se tuli, nimittäin epilepsiakohtaus n. 22 vuotta sitten. Kun siitä ensirytäkästä heräsin Malmin sairaalassa köytettynä, ensimmäinen ajatukseni oli, että tässäkö tämä oli, elämä.
Ensimmäinen diagnoosi oli aivohalvaus. Meilahdessa todettiin, että epilepsia.
Pari kuukautta siellä hourepäissäni maattuani sain luvan lähteä lääkemääräyksen kanssa. Kourallinen pillereitä 8 kpl päivittäin tasan ja tarkkaan samaan aikaan aamuin ja illoin. Onneksi Kela korvaa. Muuten koko satsi maksaisi vajaa 800 euroa. Loppuelämän ajaksi.
Ehkä maailman tilanteesta johtuen lääkkeiden saatavuus on finaalissa. Esim. tärkeää Rivatril-lääkettä ei enää saa, vähissä alkaa olla muidenkin tarpeellisten epi-lääkkeiden saanti.
Kanta-Hämeessä on 350 diagnosoitua epilepsiaa sairastavia. Lähes 60 000 suomalaista sairastaa samaa tautia. Epilepsialiitossa on 25 yhdistystä.
Meillä Forssassa alayhdistykseen osallistuu 6–10 aktiivista jäsentä. Se on sairastuneiden suhteen minimaalista puheenjohtaja Kirsi Puiston pyyteettömästä toiminnasta huolimatta.
Tietojeni mukaan Forssassa on enemmän epileptikkoja kuin tuo 10. Kannattaa liittyä mukaan Forssan yhdistykseen. Se on parasta vertaistukea. Yhdistyksemme järjestää paljon tapahtumia, joista saa alennusta.
Muinoin epilepsiaa sanottiin kaatumataudiksi. Ei enää. Epilepsia ei ole tauti vaan aivojen hetkellinen toimintahäiriö. Sitä ei tarvitse hävetä.
Moskovassa työtehtävissä ollessani näin usein jalkakäytävillä kohtauksesta kouristelevia ihmisiä. Porukka kiihdytti vauhtiaan heidät nähdessään. Ei lotkauttaneet korviaan. Eivät tasan olleet lukeneet Dostojevskin Idioottia. Tulee mieleen, että onko Putinillakin aika ajoin kohtaus, jolloin saa ns. valoaistimuksia.