Tammelan ja koko Forssan seudun luontomatkailun täkyinä on kaksi toisistaan eroavaa kansallispuistoa: Torronsuo ja Liesjärvi. Lisämausteena on myös Saaren kansanpuisto.
Torronsuon kansallispuiston suomaisema muistuttaa Lappia ja tarjoaa näkötornin lisäksi lumitalvina myös kelpo hiihtoreitit. Liesjärven kansallispuiston sesonkia on keväästä syksyyn.
Tuore kävijätutkimus todistaa, että Korteniemen perinnetila eläimineen ja tapahtumineen vetää Liesjärvelle virkistäytymään etenkin lapsiperheitä. Kävijät kokevat kompaktin Torronsuon jopa liian suosittuna.
Liesjärven kansallispuisto on paljon muutakin kuin Korteniemi ja Kyynäränharju. Reittejä riittää retkeilijöille niin, että luonnonrauhasta pääsee nauttimaan.
Päivämatkailu ei juuri euroja tuota.
Oman maininnan ansaitsee Suomen pisin, neljäkilometrinen esteetön luontoreitti Kaksvetinen-Peukaloinen. Reitti näyttää muille kansallispuistolle mallia.
Metsähallituksen luontopalvelut on pyrkinyt parantamaan kansallispuistojen varustelua ja rakennuttanut Torronsuolle myös toisen paikoitusalueen Kiljamon ruuhkauduttua. Parkkialueet ovat tosin turhan lähellä toisiaan.
Kävijät eivät kuitenkaan ole aivan yhtä tyytyväisiä Liesjärven ja Torronsuon kansallispuiston palveluihin ja retkeily-ympäristöön kuin kansallispuistoihin keskimäärin. Selitys lienee se, että Tammelan puistoista ei löydy erityistä palvelua kuten kahvilaa.
Kelpo kävijätyytyväisyydestä huolimatta kritiikkiä tulee mm. huonoista opasteista. Metsähallituksen on syytä ottaa moitteet tosissaan.
Ulkoilureittien opasteita pitää polkuviidakossa selventää. Polkujen haarautuessa ovat kyltit tai merkinnät tarpeen. Kun reittimerkinnät ovat selvät, ensikertalaiset tulevat toistekin.
Kävijämäärien kasvu on tuonut valitettavasti lieveilmiöinä mukanaan myös roskaamista ja ilkivaltaa. Härskiä on myös polttopuukuormien ja kirveiden varastaminen nuotiopaikoilta. Se ei ole pois pelkästään valtiolta vaan kaikilta puiston kävijöiltä.
Luontomatkailu on Forssan seudulle peeärrää, mutta päivämatkailu ei seudulle juuri euroja tuota. Vaikka luontomatkailun vaikutukset paikallistalouteen ovat vuosikymmenen aikana parantuneet, majoittumismääriä on varaa kasvattaa. Luontomatkailijoille pitäisi saada markkinoitua paikallisia palveluja entistä paremmin. Tästä kiittäisi retkeilijöiden lisäksi alueen elinkeinoelämä.
Tiivis yhteistyö alueella luonto- ja matkailualan koulutuksessa vahvistaa myös matkailualan elinvoimaa.