Keskustan kannatus on niin alhainen, ettei puolue voine enää nousta keskikastista kamppailemaan suurimman puolueen asemasta tulevissa eduskuntavaaleissa. Siihen vaadittaisiin ihme. Nyt kujanjuoksu näyttää vielä törmäävän seinään. Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) alkoholinkäytöstä on noussut kohu juuri pahimpaan aikaan.
Puolueen kenttäväen kuuluisi juuri nyt koota joukkoja torjuntavoiton tavoitteluun, eikä joutua selittämään kannastaan epävarmoille äänestäjille asiaa, jossa kaikki selitykset kaikuvat kuuroille korville.
Iltalehden ja Helsingin Sanomien selvitysten mukaan kysymys ei ole yksittäistapauksesta, vaan useista kerroista ja useista, tosin ainakin enimmäkseen nimettömistä lähteistä, joiden arvion mukaan Lintilä on ollut alkoholin vaikutuksen alainen työtehtävissään tai ainakin niiden aikaan.
Lintilä on kiistänyt päihtyneenä työskentelyn. Hän on saanut tukea niin oman puolueensa piiristä kuin työskentelytapojaan tuntevilta virkamiehiltäkin.
Laiminlyöntiä ei ole voitu osoittaa.
Mitään vakavaa laiminlyöntiä tai viinapäissä tehtyjä virheitä ei ole voitu osoittaa. Lintilä on ministerinä ilmeisen pätevä, mutta samat säännöt koskevat niin päteviä kuin tunareitakin.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on joutunut puuttumaan Lintilän alkoholinkäyttöön (IL 3.3.). Kiusallinen tilanne on ennen muuta keskustan puheenjohtajalle Annika Saarikolle. Niin Marinin kuin Saarikonkin olisi pitänyt huolehtia riittävistä madonluvuista jo aivan ensimmäisellä kerralla.
Miksi juuri nyt? Politiikka on paitsi raakaa, niin myös raadollista. On arveltu, että kohun takana olisi puolueen kova sisäinen kamppailu Vaasan vaalipiirissä.
Puolueella on samasta vaalipiiristä kaksi ministeriä, Lintilän lisäksi Antti Kurvinen sekä puolustusministerinä juuri toiminut Mikko Savola sekä vielä neljäntenä äänimagneettina ensimmäisen kauden kansanedustaja Pasi Kivisaari. Lintilän tapauksen imagohaitta on kuitenkin kaikkien yhteinen.
On sanottu, että Lintilän alkoholinkäyttö on ollut ”julkinen salaisuus” koko vaalikauden ajan (IL 3.3.).
Oman aikansa traaginen "valtakunnan salaisuus" oli Ahti Karjalaisen (kesk.) rankka alkoholinkäyttö 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.
Elettiin Kekkosen, suomettumisen ja itsesensuurin aikaa, eikä läheskään kaikista olennaisistakaan asioista kerrottu julkisuudessa. Karjalaisen ura ei edes päättynyt paljastuksiin, vaan hänen nimensä säilyi sitkeästi presidenttikaavailuissa. Suomen Pankin pääjohtajan paikalta hän suostui lähtemään vasta erotettuna.