Valtiovarainministeriöllä on yhteisten rahojen kirstunvartijana velvollisuus muistuttaa siitä, että syödä ei voi enemmän kuin tienaa. Valtion taloudenpito on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin valtiovarainministeriön toivomaa, joten paine korjaaville liikkeille on vuosi vuodelta kasvanut.
Maanantaina valtiovarainministeriö julkaisi synkät madonluvut maamme talouden tilasta. Siinä muistutettiin jo joulukuussa julki tuodusta näkemyksestä, että julkista taloutta pitäisi vahvistaa 9 miljardilla eurolla seuraavan kahden vaalikauden aikana.
Ja kun aikajänne on kaksi vaalikautta, se ei tarkoita, että ensimmäinen niistä elettäisiin kuin ellun kanat ja hihat käärittäisiin vasta seuraavalla. Päinvastoin ongelmiin on puututtava heti. Olisi pitänyt puuttua jo tällä vaalikaudella.
Tästä nelivuotiskaudesta jää jäljelle vain kymmenien miljardien eurojen lisävelka ja miljarditolkulla paisuvat korkomenot, jotka jo yksistään kaventavat kykyä käyttää rahaa esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
VM:lle täytyy nostaa hattua siitä, että se esitti pitkän listan toimenpiteitä, joilla valtion taloutta voitaisiin tasapainottaa. Työkalupakissa on sekä menojen leikkausta että tulojen lisäämistä verotuksellisesti. Toki näinä aikoina poliitikot mieluiten ummistavat korvansa kaikenlaisilta leikkaus- ja korotuspuheilta, koska vaalikiertueilla pitää puhua mukavista. Mutta vaalien jälkeen mukavuus loppuu. Töihin on tartuttava.
Yksi kantahämäläisittäin mukava asia valtiovarainministeriön listalla kuitenkin on. Ministeriö on jo aiemmin esittänyt laskelmat uusien ratahankkeiden kannattamattomuudesta, mutta jättänyt johtopäätökset poliitikoille. Nyt se rohkeni ottaa askeleen eteenpäin ja todeta, että valtion tulisi vetäytyä suurten ratahankkeiden suunnittelun rahoituksesta. Se on järjen voitto myös suunnitellusta metsäradasta.
Enemmistöomistajana valtion vetäytyminen johtaisi todennäköisesti myös kuntien vetäytymiseen ja hankeyhtiöiden kaatumiseen. Näin vältyttäisiin tulevilta noin 226 miljoonan euron suunnittelukustannuksilta sekä aikanaan arviolta 12 miljardin euron rakentamisen ja ylläpidon kustannuksilta.
Valtion korkomenojen noustessa ja talouspaineiden kasvaessa ratahankkeiden kannatuspuheenvuorot ovat hiipuneet. On pidettävä huoli, että niiden pysäyttäminen kirjataan tulevan hallituksen ohjelmaan. Ratahankkeissa ei ole kyse siltarumpupolitiikasta, vaan valtiontaloudesta, jonka pitää kestää sukupolvelta toiselle.