Kolumni Karsimisellekin pitää olla oikea aikansa – hetkeen ei kannata tarttua milloin vain
Teini siivoaa omaa huonettaan raivokkaasti, ja äiti yrittää auttaa lajittelussa. Nämä säästetään, nämä annetaan eteenpäin, nämä taas laitetaan kierrätykseen ja nämä roskiin. Huoneesta löytyy säkkikaupalla tavaraa, joka ei istu enää tähän elämänvaiheeseen. Äiti selaa kirjaa, halaa pehmopandaa ja nauraa vihkoon tallentuneille lapsen omille jutuille. Vaikka helpottaa luopua monesta aiempaan kuuluvasta, ei voi välttyä nostalgian vyöryltä. On silti hyväksyttävä, että aika tälle kaikelle on juuri nyt.
Kirjautuneille
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.