Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lietelannan käytettävyys paranee uusilla teknologioilla

Lietelannan käyttöä ja hygieenistä laatua voidaan

parantaa huomattavasti nykyisestä uusilla ilmastukseen perustuvilla

teknologiolla, osoittaa uusi väitöstutkimus.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tutkija

Anni Alitalo on kehittänyt väitöstutkimuksessaan menetelmiä, joilla voidaan

parantaa lietelannan ravinteiden kierrätystä ja vähentää käyttöön

liittyviä haju- ja hygieniaongelmia.

– Lietelanta muodostaa varsin merkittävän osuuden

kaikesta tuotetusta lannasta. Globaalisti kuitenkin vain noin 20-40 prosenttia

kotieläinten tuottamasta typestä tulee hyödynnettyä. Muiden ravinteiden

osalta hyödyntämisprosentti jää tätäkin alhaisemmaksi, Alitalo

sanoo.

Alle puolet lannan ravinteista hyödynnetään

Karjanlantaan

arvioidaan erittyvän vuosittain noin 100 megatonnia typpeä, mutta koska alle

puolet saadaan takaisin satokasvien käyttöön, suurin osa häviää

ympäristöön. Lanta sisältää jopa 1,5 kertaisen määrän fosforia ja

kolminkertaisen määrän kaliumia verrattuna teollisiin lannoitteisiin, mutta

vain murto-osa näistäkin lannan ravinteista saadaan tehokkaaseen

käyttöön.

Alitalon tutkimuksessa lietelannan käytettävyyttä

parannettiin erottamalla pääravinteet, fosfori ja typpi.

– Pystyimme

osoittamaan, että fosfori on erotettavissa lietteen kiintoaineen mukana. Typpi

on huomattavasti vaikeampi erottaa lietelannasta, mutta senkin erottaminen on

mahdollista. Tässä tutkimuksessa typpi erotettiin nestefraktiosta biologisen

käsittelyn jälkeen ilmavirran avulla eli strippaamalla, Alitalo kuvailee.

Alitalon tutkimuksessa kehitettiin pilottimittakaavan

vaiheittainen käsittelymenetelmä, jossa lanta käsiteltiin ensin biologisesti

ilmastamalla tätä tarkoitusta varten kehitetyssä reaktorijärjestelmässä.

Sen jälkeen lannasta erotettiin ammoniakki strippaamalla. Lietelannan pH-arvo

nousi biologisen käsittelyn aikana, mikä mahdollisti osittaisen typen

erotuksen ilman kemikaaleja.

– Tutkimus osoitti, että tehokkaan strippauksen

edellyttämää kemikaalimäärää voidaan huomattavasti vähentää ja se

voidaan toteuttaa ilman voimakkaiden emästen, kuten natriumhydroksidin

käyttöä, Alitalo toteaa.

Hajutonta lietelantaa

Biologisella

käsittelyllä pyrittiin vähentämään lietelannan hajuhaittoja ja parantamaan

hygieniaa. Kokeessa käsiteltiin sian ja naudan lietelantaa ilmastetuissa

prosessitankeissa, joihin oli toteutettu mikrobilisäys. Lanta oli esikäsitelty

laskemalla sen kuiva-ainepitoisuutta 1-2 prosenttiin.

Lietelannan haju

poistui täysin tai oli vain heikosti havaittavissa neljän päivän käsittelyn

jälkeen.

– Kehitetty reaktorijärjestelmä osoittautui toiminnaltaan

vakaaksi ja tehokkaaksi, Alitalo toteaa.

Käsittely paransi myös lietteen

hygieenistä laatua. Parhaimmillaan suolistoperäisten mikrobien määrä

väheni yli 90 prosenttia.

Perustutkimusta ja

tuotekehitystä

Väitöskirjassa esitetty järjestelmä ei sinällään

sovellu tiloilla käytettäväksi. Sillä on testattu perusmekanismeja, joiden

pohjalta on edelleen kehitetty maatilamittakaavan prosesseja. Teknologian

vieminen maatilamittakaavaan on vaatinut huomattavaa tuotekehitystä. Sian

lietelannan käsittely on kehitetty valmiiksi, mutta tällä hetkellä sen

myynti odottaa uuden ohjelmakauden investointitukipäätöksiä.

– Uusien ympäristöteknologian innovaatioiden

kehittäminen edellyttää varsin syvällistä perusmekanismien tuntemusta eli

perustutkimusta sekä asioiden yhdistelyä yli tiederajojen. Tässä

tutkimuksessa on hyödynnetty mikrobiologian, kemian, fysikaalisen kemian sekä

tekniikan osaamista, Alitalo kertoo.

Alitalon oma tutkijatausta on maa- ja ympäristökemiassa.

Hän on aiemmin tutkinut lannan ja väkilannoitetypen käyttäytymistä sekä

typen käytön hallintaa maatiloilla. Väitöskirjan vahvana taustavaikuttajana

on toiminut professori Erkki Aura.

– Auran valtava innostus, laaja tieteellinen osaaminen

sekä tapa etsiä konkreettisia ratkaisuja ongelmiin olivat varmaan syy miksi

tulin kehittämään ratkaisuja lietelannan käsittelyyn, väittelijä

toteaa.