Minkälaisesta esineestä voi tulla suosittu keräilykohde? Sitä nuoret lasinpuhaltajat ovat miettineet viime viikkoina Riihimäen Lasismi-lasistudiossa. He valmistavat tilaustyönä 300 kappaleen erän Helena Tynellin (1918–2016) klassikoksi muodostuneita Aurinkopulloja. Ne tulevat myyntiin Suomen lasimuseossa Tynellin 100-vuotisnäyttelyn yhteydessä.
Kun tieto lasipullojen uudistuotannosta levisi maailmalle, lasistudion puhelimet alkoivat piristä ja sähköpostit kilahdella. Kyseessä on suorastaan himoittu tuote. -Ensimmäistä kertaa saamme tällaista huomiota, vaikka olemme tehneet jo vuosikausia vastaavanlaista omaa tuotantoa täällä studiossa, lasinpuhaltaja Kaappo Lähdesmäki huokaa.
Hän toivoo, että myös nuoren polven suomalaisten lasinpuhaltajien ja lasitaiteilijoiden työstä nousisi jonakin päivänä vastaavanlaisia klassikoita. Mutta mitä siihen tarvitaan? Mikä on Aurinkopullon salaisuus?
Muotoilija Helena Tynell tuli suunnittelijaksi Riihimäen Lasi oy:lle vuonna 1946. Hän suunnitteli astiastoja, maljakoita ja taidelasiesineitä. Aurinkopullo oli tuotannossa vuosina 1964–74. Suomen Lasimuseon amanuenssin Uta Laurénin mukaan on olemassa kahdenlaisia keräilyesineitä. Toisaalta keräilijöiden suosikkeja ovat todella harvinaiset ja kalliit esineet. Toinen suosikkikohde ovat paljon myydyt, suurina määrinä valmistetut esinesarjat.
-Esimerkiksi muumimukeja on tehty suuria määriä, mutta niitä on olemassa monia erilaisia. Jotkut kuva-aiheista ovat harvinaisempia kuin muut ja siksi erityisen haluttuja.
Helena Tynellin Aurinkopullo on muumimukin kaltainen keräilykohde. Pulloja tehtiin aikanaan todella paljon, ja erilaisia värejä oli lähes 20. Heti alusta lähtien tuotteet olivat yleisön suosiossa.
-Tuskin kukaan edes tietää, mitä kaikkia värisävyjä on olemassa, Lauren sanoo.
Sävyjen runsaus johtuu siitä, että ”päävärien” lisäksi Aurinkopulloja valmistettiin usein oheistyönä muiden tuotteiden rinnalla. Jos uunin pohjalle jäi työpäivän päätteeksi lasimassaa, siitä tehtiin Aurinkopulloja.
Koska Aurinkopulloja valmistettiin suuria määriä, niiden keskihinnatkaan eivät ole karanneet aivan pilviin, toisin kuin harvinaisempien esineiden hinnat. Tavallisella kansallakin on ollut varaa ostaa taidelasia.
Niinpä erilaisia Aurinkopulloja löytyy nyt mummoloista, kirpputoreilta ja keräilijöiden messuilta. Moni on saanut esineen haltuunsa äidin tai tädin perintönä.
Paitsi, että Aurinkopulloja on olemassa monen värisiä, niitä on myös useita kokoja: suuria (32 cm korkeita), keskikokoisia (23 cm tai 17 cm) ja pieniä (12,5 cm).
Pienimmistä pyydetään nettihuutokaupoissa muutaman kympin tai vajaan satasen hintoja. Keskikokoisia myydään parin kolmen sadan hintaan. Suurimmista saa maksaa jopa yli tuhat euroa.
Vertailun vuoksi: Bukowskilla Tynellin arvokkaimpia, verholasitekniikalla tehtyjä Revontuli-maljakoita on myyty jopa yli 3 000 euron hinnalla. Hämeenlinnalainen lasinkerääjä ja harrastaja Esa Tarkka tuntee Etelä-Suomen antiikki- ja lasimarkkinat. Hän kertoo, että Aurinkopulloja on lähes messuilla kuin messuilla myynnissä.
Hänellä itsellään ei ole tällä hetkellä yhtäkään, mutta hän ymmärtää, miksi teos viehättää yleisöä.
-Onhan se kaunis. Muoto viehättää. Jos niitä on monen värisiä ja monen kokoisia rivissä hyllyllä, se näyttää hyvältä. Omiin kokoelmiinsa Tarkka on viime aikoina kerännyt esimerkiksi Aimo Okkolinin erilaisia maljakoita. Hän aikoo kuitenkin hankkia myös Tynellin juhlavuoden kunniaksi tehdyn uuden Aurinkopullon, jos vain onnistuu saamaan sellaisen.
-Tynellin 100-vuotisjuhla nostaa kiinnostusta ja arvoa. Hinta on maltillinen, hän sanoo.
Lasinkeräilijöiden maailmassa Sarpanevan, Wirkkalan ja vaikkapa Tynellin kaltaiset vanhat mestarit vetävät aina. Esa Tarkka pohtii, milloin Nuutajärven ja Riihimäen lasikylien nykyiset lasinpuhaltajat saavuttaisivat saman aseman. Hänen mielestään aihetta ja ainesta olisi. Niin milloin?
Kaappo Lähdesmäki uskoo tietävänsä Aurinkopullon salaisuuden. Esineitä on aikanaan ollut tarpeeksi saatavilla. Nyt noista ajoista on kulunut tarpeeksi kauan, jotta tuote alkaisi kiinnostaa keräilyesineenä.
-Klassikoksi nouseminen vaatii aikaa. Lisäksi tuotteella on oltava ”oikea hetki”. Ei kai auta kuin olla kärsivällinen ja tehdä vaan sillä välin hyvää työtä. Helena Tynell Lasimuotoilija Helena Tynell (1918–2016) työskenteli Riihimäen Lasi oy:n suunnittelijana 1946–76.Lasitehtaan lopettamisen jälkeen siirtyi Saksaan ja suunnitteli mm. valaisimia sekä suuria lasiveistoksia.Puoliso oli valaisinsuunnittelija Paavo Tynell (1890–1973). NäyttelytSuomen Lasimuseossa on 18.5.–28.10 esillä näyttely Helena Tynell: Rakkaudesta lasiin. Samaan aikaan avautuu myös kesänäyttely Kettu Nurminen – luontomatkalla lasin ihmemaassa.Uusi AurinkopulloIdea lähti Tynellin perheeltä.Uudet pullot valmistaa Lasismi-lasistudio Riihimäellä alkuperäisellä muotilla.Numeroitu erä myydään näyttelyn yhteydessä Suomen Lasimuseossa 320 euron hinnalla.LasismiVuonna 2010 perustettu nuorten lasimuotoilijoiden ja lasinpuhaltajien studio Riihimäellä.Omia tuotteita ja tilaustöitä mm. lasitaiteilijoille.