Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Elinsiirtojonoon kuoli 21 potilasta viime vuonna – dosentti huomauttaa erikoisesta ilmiöstä luovuttajamäärissä

Tampereen yliopistollisen sairaanhoitopiirin alueella oli viime vuonna yli kaksi kertaa enemmän elinluovuttajia väkilukuun suhteutettuna kuin heikoimmalla alueella.

Erot elinluovuttajien suhteellisissa määrissä ovat yliopistollisten sairaanhoitopiirien välillä valtavat, vaikka niiden pitäisi olla lähes samat koko maassa. Helsingin yliopistollisen sairaalan dosentti ja elinluovutuskoordinaattori Anna-Maria Koivusalon mielestä asia pitää kartoittaa.

– Eri yliopistollisten sairaanhoitopiirien välillä ei pitäisi olla näin suuria eroja, Koivusalo kertoo.

Tampereen yliopistollisen sairaanhoitopiirin alueella oli viime vuonna yli kaksi kertaa enemmän elinluovuttajia väkilukuun suhteutettuna kuin alueella, jolla oli vähiten luovuttajia.

Suomessa on tällä hetkellä viisi yliopistollista sairaanhoitopiiriä.

Syytä vaihteluun Koivusalo ei tiedä.

– Tehokkain keino elinluovutusten lisäämiseen on myönteisen ilmapiirin luominen ja tiedon välittäminen sairaaloissa.

Tätä työtä sairaaloissa tekevät erityisesti elinluovutustyöryhmät.

Yksi elinsiirto säästää kymmeniätuhansia euroja vuodessa

Koivusalo pohtii, voisiko sairaaloiden ilmapiirissä ja johdon toiminnassa olla syy elinluovutusmäärien suhteellisiin eroihin eri yliopistollisten sairaaloiden välillä.

– Elinluovutustyöryhmät ovat hyvin motivoituneita levittämään tietoa, mutta eikö aiheeseen panosteta riittävästi johdon puolelta ja annetaanko ryhmälle riittävästi tukea, kysyy Koivusalo.

Joka vuosi jää hänen mukaansa tunnistamatta soveltuvia elinluovuttajia, koska työryhmällä ei ole riittävästi aikaa työhönsä.

– Työryhmät saavat yllättävän vähän työaikaa, vaikka kaikki tietävät, kuinka kauhean kustannustehokas esimerkiksi munuaissiirto on.

Yksi munuaissiirto säästää Koivusalon mukaan yhteiskunnalta vuosittain noin 40 000 euroa.

Viime vuonna Suomessa oli 108 elinluovuttajaa, ja elinsiirtoja tehtiin 393 kappaletta. Vuodenvaihteessa elinsiirtoa jonotti 570 ihmistä. Vuonna 2018 elinsiirtojonoon kuoli 21 potilasta, ja 38 poistettiin pysyvästi jonosta, koska heidän kuntonsa oli heikentynyt liikaa.

Jonotusajat elinsiirtoon vaihtelevat Koivusalon mukaan puolesta vuodesta useaan vuoteen.

– Kun jonotusaika pitkittyy, elinsiirtoa odottavien sairastavuus lisääntyy ja yleinen kunto huononee. Silloin voidaan joutua tilanteeseen, jossa potilas ei kestä enää elinsiirtoleikkausta tai sen jatkohoitoa.

Jokainen on elinluovuttaja – käytännössä omaisten toiveita kunnioitetaan

EU:n vuonna 2010 säätämän direktiivin mukaan jokainen ihminen on elinluovuttaja, jos hän ei ole sitä kieltänyt.

Käytännössä asia ei ole näin yksinkertainen.

– Omaisten tahtoa vastaan emme tee elinsiirtoja.

Välillä joudutaan tilanteeseen, jossa ei tiedetä, mitä vainaja olisi halunnut elimilleen tehtävän.

Tähän ongelmaan auttaa Koivusalon mukaan elinluovutuskortin pitäminen lompakossa, oman kantansa kirjaaminen Omakanta-palveluun tai Elinluovutus-kännykkäsovelluksen käyttäminen. Oman tahtonsa voi myös ilmoittaa elinaikana omaisille.

Viime vuonna elinsiirtokirurgeille ilmoitettiin 280 mahdollisesti soveltuvaa luovuttajaa. Niistä omaiset kielsivät kahdeksan kertaa elinluovutuksen ja yhdeksän henkilöä oli itse kieltänyt luovutuksen.

Kaikki potentiaaliset luovuttajat eivät lopulta sovellu elinten luovuttajiksi, koska heillä voi olla liikaa erilaisia sairauksia, syöpä tai heidän tilansa ei etene lopulta aivokuolemaan asti.

Suomessa siirrettäviä elimiä otetaan vain aivokuolleilta potilailta. Luovuttajan aivotoiminnan pitää olla pysyvästi loppu, mutta sydämen pitää lyödä ja verenkierron toimia. Poikkeuksena sarveiskalvoja voidaan siirtää kuolleilta potilailta.