Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Poliisi saanut potilastietoja rikostutkintaa varten vaihtelevasti – "Kyseessä on lainsäädäntöaukko tietojen luovuttamisluvan osalta"

Ministeriöt tekivät käytännön oppaan, kun potilastietojen luovuttamiskäytännöt poliisille vaihtelivat eri puolilla. Käytännön kokemusten keräämisen jälkeen arvioidaan lainsäädännön muuttamisen tarve.

Poliisin mahdollisuudet saada potilastietoja rikostutkintaa varten ovat vaihdelleet niin paljon, että sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö ovat äskettäin julkaisseet erityisen kirjallisen ohjeistuksen asiasta.

Potilastietojen saanti on noussut viimeksi esille Turussa saattohoitopalveluja tarjonneen yrityksen rikostutkinnan yhteydessä. Koska potilastietojen luovutus edellyttää lähtökohtaisesti potilaan omaa suostumusta, poliisi on rikostutkinnan osalta hankalassa tilanteessa, jos potilas on kuollut.

”Poliisi ei ole saanut kotisairaalan asiakkaiden tietoja eikä ole siten voinut lähestyä asiassa omaisia kysyäkseen suostumusta potilastietojen tarkasteluun”, Lounais-Suomen poliisi kertoi tiedotteessaan. Osittain sen vuoksi poliisilta meni kaksi vuotta tehdä esitutkinta kyseisen yksityisen kotisairaalan poikkeuksellisen vakavista väärinkäytösepäilyistä.

– Kyseessä on lainsäädäntöaukko tietojen luovuttamisluvan osalta tilanteessa, jossa suostumuksen antajaa ei ole, sanoo Jaska Siikavirta.

Hän toimii hyvinvointi- ja palveluosaston johtajana sosiaali- ja terveysministeriössä.

Poliisi on törmännyt samantyyppisiin potilastietojen luovutusta koskeviin esteisiin tutkiessaan terveydenhuollon henkilöstön rikoksia niin sanotuissa myrkkyhoitajatapauksissa.

– Jos potilastietoja tarvitaan jonkun muun tekemän rikoksen selvittämiseen, asia voidaan hoitaa potilaan omalla suostumuksella. Lähtökohtaisesti on kuitenkin niin, että tietojen luovuttamiselle on oltava erityinen syy, toteaa Siikavirta.

Potilastietojen luovuttamista säätelee moni lainsäädäntö. Sosiaali- ja terveysviranomaisten osalta keskeinen säätelypohja tulee potilaslaista (laki potilaan asemasta ja oikeuksista). Sen lisäksi on noudatettava tietosuojalakia. Eri viranomaisten potilastietojen saantia koskee oma lainsäädäntönsä. Poliisin tiedonsaantioikeudesta säädetään poliisilaissa.

Kyse on sellaisesta säätelyviidakosta, että sosiaali- ja terveysministeriö sekä poliisitoimintaa ohjaava sisäministeriö laativat äskettäin asiasta erityisen kirjallisen ohjeistuksen. Siinä käydään käytännön esimerkkien kautta läpi tilanteita, joissa terveydenhuollon ammattihenkilöstö voi luovuttaa potilastietoja poliisille.

– On havaittu selkeitä tarpeita antaa ohjeita, että kyseisiä säännöksiä osattaisiin kentällä soveltaa yhdenmukaisesti, sanoo Siikavirta.

Sisäministeriön neuvotteleva virkamies Aino Salmi ei ota kantaa siihen, onko potilastietojen saanti poliisin tutkintatyön kannalta iso ongelma.

– Poliisilla täytyy olla tutkinnassa tietyt rikosnimikkeet, että potilastietojen salassapitovelvollisuus voidaan murtaa. Käytännössä kyse on teoista, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, hän sanoo.

Ohjeistusta tehneessä työryhmässä mukana ollut sisäministeriön Salmi sanoo, että nyt kerätään kokemuksia kentältä ja sen jälkeen arvioidaan lainsäädännön muuttamisen tarve.

Ministeriöiden ohjeissa kuvataan esimerkkien kautta, kuinka vakavasta rikoksesta on oltava kyse, että terveysviranomainen on velvollinen luovuttamaan potilastietoja.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) viestitti avustajansa välityksellä, että potilasturvallisuuteen liittyvä lainsäädäntö on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla.