Lapsipornon suodattamiseksi keskiössä on kaksi teknologiaa, joiden laillisuus EU-alueella on epäselvä.
Lasten suojelu verkossa ja digijättien haitallisen materiaalin suodattamiseen käyttämät teknologiat ovat olleet suuri puheenaihe viime aikoina EU:ssa. Olen saanut paljon yhteydenottoja kansalaisilta ja jopa lapsiväkivaltaa tutkivilta poliiseilta.
Tilanne on vaikuttanut osin nurinkuriselta, kun useat teknologiajätit ovat alleviivanneet huoltaan siitä, etteivät ne voi enää joulukuun lopun jälkeen tunnistaa ja poistaa haitallista materiaalia alustoiltaan EU-lainsäätelyn vuoksi. Mistä oikein on kyse?
Voin taata, että EU-päättäjät haluavat suojella lapsia. Aihe ei ole kuitenkaan mustavalkoinen.
Ongelman ytimessä on vuodelta 2002 oleva vanhentunut sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin uudistaminen niin, että se ottaisi huomioon myös nykyajan verkkoviestintäsovellukset, kuten Skypen, Whatsappin tai Facebookin Messengerin. Kyseinen tietosuojadirektiivi on ollut vuosia jumissa jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa.
21. joulukuuta astui voimaan uusi sääntely sähköisen viestinnän säännöstä, jota myös itse neuvottelin viime kaudella europarlamentin puolesta. Kun viestinnän tietosuojasääntely on jumissa, mutta sähköisen viestinnän säännöstö voimassa, se muuttaa whatsappeja ja messengerejä koskevaa lainsäädäntöä. Samalla käytännöt lasten hyväksikäytön havaitsemiseksi muuttuvat ongelmallisiksi.
EU:ssa neuvotellaan kiireellä tilapäistä sääntelyä
EU on reagoinut tilanteeseen, ja nyt EU:ssa neuvotellaan kiireellä tilapäistä sääntelyä, jonka myötä teknologiajätit voisivat jatkaa esimerkiksi lapsipornon suodattamista. Ja nyt siirrytään kaltevalle pinnalle.
Keskiössä on kaksi teknologiaa. Ensimmäinen on kuva-analysointiohjelma, jonka avulla lasten hyväksikäyttöä sisältävät kuvat voidaan suodattaa jakelusta automaattisesti pois hashing-teknologian avulla. Europarlamentissa ollaan luottavaisia, että komission esittämällä tilapäisellä sääntelyllä tämän teknologian käyttö on mahdollista jatkossakin.
Toinen on ongelmallisemmaksi muodostuneeseen tekstianalyysiin perustuva ”grooming”-ilmiötä havaitseva teknologia, jonka toimiakseen täytyisi lukea kaikki lähetetyt ja vastaanotetut viestit.
Vaikka digijättien tarkoitus on ollut hyvä, teknologiajätit eivät ole tähän asti hyväksyttäneet käyttämiään teknologioita jäsenmaansa tietosuojavaltuutetulla, vaikka EU:n yleinen tietosuoja-asetus GDPR tätä edellyttää. Tämä paljastui, kun tilapäistä sääntelyä on tehty.
On siis epäselvää, ovatko teknologiat laittomia EU-alueella. Iso osasyy ongelmaan on tietosuojavaltuutettujen aivan liian vähäiset resurssit. Samaan aikaan teknologiajätit eivät halua kertoa suodatusteknologiansa toimintaperiaatteita liiketoiminnallisista syistä, mutta myös siksi, etteivät pedofiilit pääse jäljille niiden toimintalogiikasta.
Digijätit ovat valtavia vallankäyttäjiä
Firmojen ulkopuolella ei siis ole tietoa, miten tekstianalyysiteknologia oikeasti toimii.
Keskeistä on muistaa digijättien toimintalogiikka. Jätit keräävät valtavasti dataa sinusta perimmäisenä tarkoituksenaan hyödyntää tätä käyttäjistään kerättyä tietoa ja myydä tämän tiedon pohjalta esimerkiksi mainoksia, samalla kun ne valtaavat alati uusia aloja omilla alustoillaan. Mainosten lisäksi muistamme muun muassa Cambridge-analytiikan suorittaman profiloinnin, jossa tietoja myytiin poliittiseen vaikuttamiseen.
Teknologiajätit eivät taatusti arastele käyttää haitallisen sisällön sensurointia hyvänä harjoitusalustana tekstianalyysin kehittämiselle, varsinkin kun sivutuotteena myös haitallista aineistoa saadaan siivottua pois alustoilta. Jos tekstiluku ja analysointi EU:ssa sallitaan, voisiko samaa teknologiaa tulevaisuudessa käyttää myös firman omiin tarkoitusperiin ja voiton maksimointiin? Tai pahimmassa tapauksessa autoritäärisen johtajan käsissä muuhun yleiseen kansan valvomiseen? Aukeaako uusi Pandoran lipas?
Parlamentti on esittämässä, että ”grooming”-teknologiaa voi Euroopassa jatkossa käyttää, kunhan se rajoittuu lainvastaisen materiaalin suodattamiseen ja se todetaan lailliseksi tietosuojavaltuutetun toimesta. Globaalit digijätit ovat valtavia vallankäyttäjiä, joiden päätökset vaikuttavat miljardeihin ihmisiin. Niiden ei pidä antaa toimia valtoimenaan.
Joskus on vaikea yhteensovittaa keinot suojella lapsia netissä ja samalla myös meidän kaikkien yksityisyyttä. Onneksi teknologiat kehittyvät. Lainsäätäjän on oltava valpas ja toimijoiden otettava vastuullisuus tosissaan. Dialogi ja rohkeus puuttua ovat tärkeitä politiikan työkaluja lasten suojaamiseksi.
Kirjoittaja on S&D-ryhmän europarlamentaarikko.