Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Tuntui, että siinä on pelissä koko kirjailijan ura" – Iida Rauma kuvasi kokemaansa kouluväkivaltaa, tuloksena Finlandia-palkittu romaani

Rauma toivoo, että kirjan saaman tunnustuksen myötä keskusteltaisiin siitä, minkälaisia leikkauksia Suomen kouluissa on tehty.

Lapsiin kohdistuva sorto, kouluväkivalta ja ekokatastrofi. Kirjailija Iida Rauman (s. 1984) tuorein romaani, kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saanut Hävitys - tapauskertomus (Siltala), käsittelee suuria aiheita ja linkittää ne kaikki toisiinsa.

Teos on kuvaus kouluväkivallasta ja sen kauas ulottuvista seurauksista. Romaani on fiktiivinen, mutta päähenkilö A:n kokemukset kouluväkivallasta pohjautuvat Rauman omiin kokemuksiin 1990-luvun Kaarinassa.

Rauma kertoo yrittäneensä kirjoittaa aiheesta teini-ikäisestä asti.

– Kerta toisensa jälkeen yritin mennä kohti tätä tematiikkaa ja kerta toisensa jälkeen törmäsin siihen, että se on jotain, mistä ei oikein voi kirjoittaa, että se tuntuu jotenkin pienenevän ja muuttuvan yhdentekeväksi, hän kertoo .

Juuri sitä hän ei halunnut. Hän ei halunnut kirjoittaa "kivaa koulukiusaamiskirjaa", vaan siitä, miten lapsiin kohdistuva sorto on painava ja vakava asia.

– Kun yrittää kuvata lapsen kokemusta, se helposti muuttuu mitättömän ja lapsellisen kuuloiseksi. Minulla oli ihan hirvittävä kankeaminen kirjan kirjoittamisessa, että lapsen kokemuksen kuvaukselle ei kävisi tätä pienenemistä.

Tarina pohjautuu omiin kokemuksiin

Rauma kertoo pyörineensä saman tematiikan ympärillä jo kahdessa edellisessä teoksessaan. Esikoisteos Katoamisten kirja (Gummerus) ilmestyi vuonna 2011 ja Seksistä ja matematiikasta (Gummerus) vuonna 2015.

Toisen romaaninsa jälkeen Rauma kertoo ajatelleensa, ettei kirjoittaminen tunnu mielekkäältä, jos hän ei yritä tarttua aiheeseen "todella suoraan".

– Minusta tuntui, että siinä on pelissä koko kirjailijan ura ja että jos en pysty kirjoittamaan siitä, en ehkä halua kirjoittaa ylipäänsä.

Hävityksen kirjoitusprosessi oli Rauman mukaan myös emotionaalisesti raskas. Tarinan pohjaamiselle omiin kokemuksiin oli kuitenkin syynsä.

– Ne asiat, mitä kuvaan (Hävityksessä), on sellaisia, joista olisi hirvittävän helppo sanoa, että tässä kirjailija keksii ja liioittelee ja eihän se nyt kuitenkaan oikeasti ihan tällaista ole.

Ekokatastrofi on sukupolvien välinen konflikti

Kouluväkivallan ja ekokatastrofin lisäksi Hävitys on kirja Turusta. Puheissa kuuluu vahva Turun murre, ja hetkittäin teoksen yksityiskohtaista kaupunkikuvausta voisi käyttää oppaana Suomen vanhimpaan yliopistokaupunkiin.

– Turku on minulle rakas paikka, missä on tosi hankala kävellä ilman, että olisi samalla lohduton ja turhautunut niistä menetyksistä, mitä kaupungille on tapahtunut, Rauma sanoo.

Hän kertoo asemakaava-arkkitehdista, joka 1960-luvun alussa kirjoitti, miten Turusta rakennetaan "automiehen kaupunki". Se kuvaa Rauman mukaan sitä, mitä koko planeetalle on tapahtunut.

– On ennen kaikkea edistetty automiehen asiaa ja tulevat sukupolvet, eläimet ja luonnonympäristöt ovat olleet toissijaisia.

Kirjailija näkeekin selvän linkin ekokatastrofin ja lapsiin kohdistuvan sorron välillä.

– Ekokatastrofi on sukupolvien välinen konflikti. Aikuiset ovat tehneet heitä hyödyttäviä ratkaisuja välittämättä siitä, minkälaiset seuraukset päätöksillä on tuleville sukupolville.

Nykyajan koululaisilla ei ole yhtään helpompaa

Rauma toivoo, että kirjan saaman Finlandia-palkinnon myötä keskusteltaisiin siitä, minkälaista leikkauspolitiikkaa Suomessa on tehty ja minkälaisia seurauksia sillä on ollut.

– Kirjaa lukiessa voi olla helppo tuudittautua siihen, että olipa 1990-luvulla kauheat kouluajat ja lapsilla hankalaa, mutta tosiasiahan on se, että nykykoululaiset ovat huomattavasti kiristetymmässä ja huonosti resursoidummassa koulussa kuin minä olin.