Mika Venäläinen johtaa maastohiihdon huoltojoukkuetta pohdiskelevalla otteella: "Kun menee hyvin, epäonnistuminen on päivää lähempänä."
Urheilijat tavoittelevat menestystä ja huippuonnistumisia harkitulla riskillä. Suksihuoltajan työ on kuin sen vastakohta. Riskit karsitaan minimiin ja kyse on virheiden välttelystä. Se ei silti tarkoita, että suksihuoltajilta puuttuisi kunnianhimoa tai ammattiylpeyttä, kertoo hiihtomaajoukkueen voitelupäällikkö Mika Venäläinen.
– En sano, että nautin tämän työn haasteista, mutta työhön liittyvä jännitys kyllä viehättää. Haasteet ovat minulle jotain sellaista, joita olisi kiva selättää, Venäläinen kertoo aurinkoisen Planican huoltoalueella Sloveniassa.
– Haluamme olla joka päivä vähintään yhtä hyviä kuin muut huoltojoukkueet.
Työ on samalla tavalla epäkiitollista kuin erotuomarilla. Virheet nostetaan tikun nokkaan, kiitosta tahtoo tulla kitsaammin.
– Myö ei tahallaan niitä virheitä tehä, Venäläinen vakuuttaa.
– Virheiden välttäminen on tässä työssä tärkeintä. Emme ikinä halua olla urheilijan menestyksen esteenä.
Henkseleitä paukuttelematta
Suksihuoltajan hommissa oppii käsittelemään virheitä ja epäonnistumisia. Ne tekevät aina kipeää ja niistä voi oppia, mutta virheistä ei saa tulla henkisiä lukkoja.
Venäläinen ymmärtää, että virheitä tulee väistämättä, ennemmin tai myöhemmin.
– Kun menee hyvin, epäonnistuminen on päivää lähempänä, Venäläinen muotoilee asian leveästi hymyillen.
Venäläinen kokee, että huoltoryhmän jäsenet osaavat juhlia sekä yhteisiä että toistensa onnistumisia. Huoltajat tosin tekevät senkin tavallaan.
– Toki me juhlimme onnistumisia, mutta siinä on aina pelko perseessä seuraavasta epäonnistumisesta. Ei oikein uskalla henkseliä paukutella, Venäläinen selittää.
– Juroina suomalaisina emme juhli onnistumisia ehkä muutenkaan niin riehakkaasti kuin jotkut muut.
Alkolakko päättyy mitaliin
Monella huippu-urheilijalla on erikoisia tapoja valmistautua kilpailuihin. Myös suksivalmentajan työssä osaamista mitataan niin selkein mittarein, että paineita hillitään jopa takauskoisin keinoin.
Venäläiselläkin on tapansa.
– Minulla on ollut useampana vuonna nollatoleranssi alkoholin suhteen. Tällä kaudella aloitin Rukalta ja lakko loppuu, kun tulee ensimmäinen arvokisamitali, Venäläinen paljastaa.
– Krista (Pärmäkoski) on päättänyt lakkoni useana vuonna, viime vuonna se oli Iivo (Niskanen).
Voitelupäällikön lakolle on myös järkiperusteet.
– Tapaan liittyy terveydellisiä asioita ja myös ajatus paremmasta jaksamisesta työtehtävissä. Pakko silti sanoa, että olen tässä mielessä taikauskoinen. Tunnen joka tapauksessa, että tämä on ollut työtä helpottava päätös.
Huolella puntaroitu päätös
Venäläinen on työskennellyt suksihuollossa vuodesta 1997, mutta hän on poikennut välillä muihin tehtäviin. Hän palasi vuoden tauolta voitelupäällikön tehtävään vajaat kaksi vuotta sitten.
– Ei ollut tarkoitus enää ollenkaan jatkaa näissä hommissa. Sitten minua kysyttiin tähän tehtävään ja uskaltauduin, Venäläinen kertoo.
Venäläinen harkitsi asiaa huolella, sillä hän oli aiemmin kokenut, ettei kykenisi tehtävään.
– Monta iltaa piti asiaa miettiä ennen kuin rohkaistuin.
Ja jatko on tavallaan katkolla joka kevät, kun hän pyytää kaudesta urheilijoiden, huollon ja muun henkilökunnan palautteen.
– Olen täällä urheilijoita ja huoltoa varten. Jos se alkaa tökkiä, hyppään syrjään.
Työnjohdon lisäksi Venäläinen huoltaa MM-kisoissa Iivo ja Kerttu Niskasen suksia.