Urheilu Tammela

Eerikkilästä komea ja rehellinen 70-vuotishistoriikki

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Eerikkilän urheiluopisto vietti vastikään 70-vuotisjuhlia uudella kornilta kuulostavalla nimellään Eerikkilä Sports & Outdoor Resort.

Juhlan yhteydessä julkaistiin Eerikkilän 70-vuotishistoriikki, jossa ei ole mitään kornia.

Urheilumuseon erikoistutkija Jouni Lavikainen on laatinut Eerikkilästä asiantuntevan, monipuolisen ja sujuvasti kirjoitetun historiikin. Kirja ei sorru historiikeille tyypilliseen hymistelyyn, kun esiin nostetaan silottelematta myös opiston ongelmia muun muassa talouspuolella ja henkilösuhteissa.

Urheiluopiston historia alkoi jo vuodesta 1945, kun Saaren kartanon omistaja Erik von Frenckell myi Suomen Palloliitolle 15 hehtaarin maa-alueen Ruostejärven rannalta. Frenckell toimi tuolloin ja kaikkiaan 34 vuoden ajan Palloliiton puheenjohtajana, mutta ihan hyvää hyvyyttään ei aatelismies maataan myynyt. Sodan jälkeen tuli voimaan maanhankintalaki, jossa suurtiloilta pakkolunastettiin maita evakkoväen asuttamiseksi. Pakkolunastuksen välttääkseen Frenckell lohkoi kartanon maita myymällä niitä sukulaisilleen ja Palloliitolle sekä Leppilammelta Suomen Autoklubille, jonka puheenjohtaja hän myös oli.

Eerikkilän kauppahinnaksi on jossain mainittu yksi markka, mutta todellinen hinta oli 150 000 silloista markkaa, joka vastaa nykyrahassa vajaata 20 000 euroa.

Palloliitossa ihmeteltiin pari vuotta mitä syrjäisellä ja huonojen liikenneyhteyksien päässä olevalla palstalla tehtäisiin. Vuonna 1947 sinne siirrettiin Forssasta pieni riihi, rakennettiin rantasauna ja vajaan puolikkaan jalkapallokentän kokoinen harjoituskenttä.

Samalla syntyi päätös harjoituskeskuksen perustamisesta. Opiston ensimmäinen varsinainen rakennus, yhä käytössä oleva ja vastikään remontoitu hirsinen opistorakennus valmistui syksyllä 1949. Tästä lasketaan myös urheiluopiston alku.

Alku oli vaatimaton. Ensimmäisenä toimintavuotena 1950 Eerikkilässä järjestettiin 13 kurssia, joihin osallistui 314 henkeä. Opiston henkilökunnan muodosti ainoastaan talonmies ja muonittajana toiminut vaimo.

Ensimmäinen jalkapallon maajoukkueleiri pidettiin vuonna 1952, kun maajoukkue valmistautui Eerikkilässä Helsingin olympialaisiin.

Eerikkilä tuotti 1950-luvulle Palloliitolle raskaita tappioita niin, että liitossa harkittiin opiston myymistäkin. Käänne parempaan tapahtui vuonna 1958, kun valtatie 2 linjattiin kulkemaan Eerikkilän läheltä.

1960-luvulla Eerikkilä alkoikin kukoistaa. Jalkapalloilijoiden lisäksi yleisurheilijat ja myös painonnostajat alkoivat leireillä Tammelassa, viime mainitut vuonna 1964 valmistuneen Kuntotalon ansiosta, jossa oli aikansa huippuvarustelu.

Yleisurheilijoista etenkin kestävyysjuoksijat ottivat Eerikkilän omakseen. Muun muassa Pekka Vasala juoksi, raatoi ja oksenteli itsensä olympiavoittajaksi Eerikkilän maastoissa.

Kaikki ei Eerikkilässä kuitenkaan ollut kunnossa. Vaikka kyseessä oli jalkapallo-opisto, kärsittiin opistolla 1960- ja -70-luvuilla vuosikausia kunnon jalkapallokentän puutteesta. Tilanne parani vähitellen kun Eerikkilän rakennusvauhti kiihtyi vuosituhannen loppua kohden.

Kenttäpulan yksi erikoinen ilmiö oli se, että Eerikkilässä pelattiin ensimmäinen virallinen jalkapallomaaottelu vasta yli 50 vuotta opiston perustamisen jälkeen vuonna 2000 pari vuotta aiemmin valmistuneessa täysimittaisessa jalkapallohallissa. Vuonna 2013 valmistuneen Eerikkilä Arenan ansiosta Tammelassa on nyt pelattu jo yli 150 maaottelua.

Eerikkilän kiivas kehittyminen näkyy paitsi valtavassa rakentamisessa, myös henkilökunnan lisääntymisessä: kuusi vuotta sitten työntekijöitä oli 25, mutta nyt jo 75. Samalla opiston liikevaihto on noussut tällä vuosikymmenellä runsaasta neljästä miljoonasta lähes kymmeneen miljoonaan euroon.

Väkeä on siis paljon, mutta jonkinlaisesta pysyvyydestä kertoo se, että opistolla on ollut 70 vuoden aikana vain viisi johtajaa – kirjan mukaan kaikki luonteeltaan varsin erilaisia. FL

 

 

Fingerpori

comic