Urheilu Forssa

FoKoPo-kasvatti Kari "Kanni" Kulonen oli ainutlaatuinen koripallotaiteilija

Forssan parhaan koripalloilijan pelit päättyivät jo 26-vuotiaana.
Kari Kulonen pelasi kymmenestä miesten kaudestaan kahdeksan FoKoPossa. Kuva: FL arkisto
Kari Kulonen pelasi kymmenestä miesten kaudestaan kahdeksan FoKoPossa. Kuva: FL arkisto

Ensi joulukuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta Forssan kaikkien aikojen parhaan pelaajan Kari Kulosen kuolemasta.

Kannina tunnettu koripallovirtuoosi oli varsin seurauskollinen FoKoPon kasvatti. Hän jatkoi vielä miesten maajoukkuepelurinakin Forssassa jopa ykkösdivisioonassa, vaikka käytännössä kaikki Suomen pääsarjaseurat houkuttelivat häntä vuodesta toiseen.

Vasta kymmenentenä miesten kautenaan hän siirtyi FoKoPosta Jyväskylään HoNsU:n riveihin ja sieltä seuraavaksi kaudeksi Uuteenkaupunkiin.

Kanni ei ehtinyt pelata Uudessakaupungissa, sillä kesällä Uudenkaupungin Urheilijoiden harjoitusturneella Memphisissä USA:ssa häneltä katkesi akillesjänne.

Kanni oli palaamassa peliin huippukunnossa joulutauon jälkeen, mutta sitten katkesi elämä.

Ainoat liikennevalot pois päältä

Kanni työskenteli toipilasaikanaan UU:n toimistolla, josta hän lähti joulukuun 20. päivänä Uudenkaupungin kansallisautolla eli seuran sponsori-Saabilla. Noudettuaan naisystävänsä Kanni ajoi pikkukaupungin ainoaan liikennevaloristeykseen, jossa valot olivat sillä hetkellä pois toiminnasta. Kanni kääntyi kolmion takaa vasemmalle, jolloin vastaan tullut perävaunurekka törmäsi Saabiin. Turvavyön kiinnittämisen unohtanut Kanni paiskautui törmäyksessä auenneesta ovesta rekan perävaunun pyörien alle.

Kari Kulonen kuoli 26-vuotiaana.

Tavallinen korinteko tylsää

Kanni oli ainutlaatuinen koripallotaiteilija. Hän teki toki ”tavallisiakin” koreja käyttämällä tarkkaa heittokättään kolmen pisteen kaaren takana, mutta Kannin bravuureja olivat juonikkaat korille luikertelut, joissa hän jonglööritempuillaan, huippufysiikallaan ja huikealla pallonhallinnallaan hassutti vastustajan koko viisikon ja välillä omatkin. Kanni veivasi palloa selän takaa, jalkojen välistä ja puolustajankin haaroista ennen kuin vilautti syötön korvan takaa tai teki itse korin ihmeveivillä tai donkilla.

Tavallinen korinteko oli siis Kannille tylsää.

Se oli sukuvika.

Tarinan mukaan kun Kannin isä Mauri pelasi puulaakijalkapalloa Ahlströmin joukkueessa hän harhautteli kerran itsensä yksin läpi ja pisti vielä maalivahdinkin vipuun. Oman joukkueensa kauhuksi Mauri ei kuitenkaan tehnyt maalia, vaan jätti pallon maaliviivalle ja totesi puolustuspäähän palattuaan, että maali olisi ollut liian helppo.

Kannilla oli samanlainen pelifilosofia eli mieluummin valmentajan verenpainetta kohottanut juonikas ja koreografinen ”soukki” kuin helppo ja tylsä kori.

Tehokkaana SM-sarjassa

Kanni ei ollut kuitenkaan pelkkä showmies. Hän nousi FoKoPon SM-sarjajoukkueeseen jo 16-vuotiaana ja pelasi debyyttikautensa jälkeen kaikki SM-sarjakautensa yli 20 pisteen keskiarvolla.

Toiseksi viimeisenä FoKoPon kautenaan 1987-88 hän sijoittui SM-sarjan pistepörssissä parhaana kotimaisena pelaajana neljänneksi kovalla 26,2 pisteen keskiarvolla. Forssalainen rohmusi nimiinsä tuon kauden SM-sarjan piste-ennätykseksi huikean 52 pisteen saaliin.

Kanni esitti muutenkin monipuolisuuttaan noustuaan sarjan toiseksi tarkimmaksi kolmen pisteen heittäjäksi, seuraavalla kaudella kolmanneksi tehokkaimmaksi syöttäjäksi ja viimeisellä kaudellaan kolmanneksi tarkimmaksi vapaaheittäjäksi.

Parempi jääkiekkoilijana?

Kanni ja hänen kolme vuotta nuorempi pikkuveljensä Timo pelasivat molemmat junioreina sekä koripalloa että jääkiekkoa. Aikalaisten mielestä Kannista olisi tullut parempi jääkiekkoilija ja 194-senttiseksi venyneestä ”Tikestä” parempi koripalloilija, mutta eivätpä lajivalinnat näinkään ihan pieleen menneet uratilastojen mukaan: Kanni pelasi 88 maaottelua, joista 51 miehissä. NHL:ään 20-vuotiaana varattu Tike kiekkoili KalPassa, HPK:ssa, Lukossa ja TuTossa yli 400 liigapeliä ja lisäksi 23 maaottelua Leijonissa.

Kanni pelasi ensimmäisen aikuisten maaottelunsa jo 18-vuotiaana, teki seuraavana vuonna miesten maaotteluiden piste-ennätyksensä 26, mutta sai vasta viisi vuotta myöhemmin kunnon tilaisuuden nousta maajoukkueen ratkaisuhahmoksi.

Kannin maajoukkue-uran huipennus osuikin oikeastaan jo junioritasolle. Kesällä 1981 hän johdatti 17-vuotiaiden EM-kisoissa Kreikassa Suomen neljänneksi. Saavutus on edelleen suomalaiskoripallon kaikkien aikojen paras arvokisasijoitus.

Suomi voitti kisojen alkusarjassa Espanjan, Ranskan ja Israelin, mutta hävisi välierissä Italialle ja pronssipelissä Saksalle.

Vaikka huippumailla oli EM-kisoissa yli 210-senttisiä tulevia NBA-tähtiä, kahmi 18 pisteen keskiarvolla pussittanut vain 195-senttinen Kanni kisojen levypallokuninkuuden ja tuli valituksi kisojen all stars -viisikkoon.

Pettymys Amerikassa

Kanni oli korispelurin rennon olemuksensa, letkeän kävelytyylinsä, äärimmäisen sosiaalisuutensa, korvalapuissa aina soineen räpin ja jenkkikulttuurin suurkulutuksensa myötä amerikkalaisempi kuin amerikkalaiset itse.

Niinpä oli itsestäänselvyys, että hän lähti mittaamaan kykyjään lajin synnyinmaahan. Kun FoKoPo putosi toisen kerran SM-sarjasta keväällä 1984, Kanni matkasi seuraavana syksynä 20-vuotiaana Kalifornian yliopistoon Berkeleyn kampukselle.

Kaudesta tuli pettymys. Kanni sai tylysti kokea USA:n yliopistourheilun alokasajan, jossa tulokkaan pitää olla maailmanluokan tähti saadakseen keltanokkana näyttömahdollisuuden. Kun lisäksi Kannin hulivilimäinen pelityyli sopi yliopistojen kurinalaiseen jalanjälkikorikseen yhtä huonosti kuin iglu Saharaan, jäi suomalaispojan rooliksi kynsien pureskelu penkin päässä. Kanni pääsi kauden aikana kentälle vain seitsemässä yliopistopelissä keskimäärin viideksi minuutiksi.

Kannin viihtymistä ei lisännyt se kuinka hän joutui Berkeleyssä tylysti toteamaan etteivät kaikki tummat pojat ole yhtä innokkaita paiskimaan yläfemmoja kuin Suomessa tutuiksi tulleet jenkkipelurit. Mukiloinnin tuloksena menetettyjen korvalappustereoiden lisäksi Kannilta taisi kadota myös lapsenuskoinen käsitys kaikkien ihmisten hyvyyteen.

Lisää massaa

Kanni palasi jo ensimmäisen lukukauden jälkeen Forssaan ja FoKoPoon, jossa hän palloili kaksi seuraavaa kautta divarissa. Ennen paluutaan aiemmin mainituin huipputehoin 1987 FoKoPon kanssa SM-sarjaan ja vihdoin myös isoon rooliin maajoukkueeseen, Kanni keskitti maanisen harjoittelunsa punttisalille. Massaa tuli pitkälti toistakymmentä kiloa, jonka seurauksena heittokin oli tovin hukassa raskaampien raamien vuoksi.

Kannin poikkeukselliset koripallotaidot olivat liikunnallisen lahjakkuuden ja himoharjoittelun summa.

Hän oli Forssan katukuvassa tuttu näky pyöränsä kanssa, jonka tarakalla oli aina pallo. Joskus tosin pallo pomppi vauhdissa pyörän rinnalla tekniikkatreenissä eikä tainnut koskaan karata Loimijokeen.

Kanni muistetaan Forssassa avoimena veikkosena, jolla ei tuntunut olevan huolta huomisesta. Hänellä oli aina aikaa puolitutuillekin ja etenkin korisjunnuille, joiden kanssa hän usein palloili ennen tai jälkeen treeniensä salilla tai ”kesäkodissaan” Talsoilan ulkokentällä.

Kanni oli iso idoli forssalaisjunnuille, joista moni kulki kesäisin valkoisessa t-paidassa, jossa oli Kannin nimi ja kuva – kukahan niitäkin painoi?

NBA ei ollut Kannia varten

Olisiko Kannista tullut ensimmäinen suomalainen NBA-pelaaja, jos hänen elämänlankansa olisi kestänyt pitempään ja pelaajalinkit ulkomaille olisivat tuolloin olleet nykytasolla?

Tuskin, vaikka Kanni dominoi esimerkiksi nuorten EM-kisoissa peliä yhtä suvereenisti kuin hänen kanssaan kisojen all stars -viisikkoon päässeet ja myöhemmin NBA-tähdiksi nousseet Liettuan Arvidas Sabonis, Saksan Christian Welp ja Jugoslavian Drazen Petrovic, jonka pelit ja elämä myös katkesivat auto-onnettomuuteen 28-vuotiaana.

Kannin fysiikka ja taidot olivat huippuluokkaa, mutta pelityyli liian villi ja vapaa NBA:n tiukasti roolitettuun koripalloshakkiin. Saadakseen luovuutensa valloilleen Kanni olisi tarvinnut Michael Jordanin vapaudet ja niitä tuskin tyykikylän pojalle olisi suotu.

Ei vapaata vangita voi, laulussakin sanotaan.

Kari Kulosen hautakivessä Forssan hautausmaalla lukee vain Kanni.

Forssalaisille ja koripalloväelle hän oli vain Kanni. FL

Jouko Vuolteen ja Arto Terosen juontamassa Kiveen hakatut -radiokuunnelmasarjassa oleva jakso Kari Kulosesta on kuunneltavissa Yle Areenassa:

https://areena.yle.fi/audio/1-1964236

Uusimmat

Näkoislehti

5.6.2020

Fingerpori

comic