Eetu Kallioinen oppi hermopelin ja harjoittelun aikuisten sarjassa – “Lähtökohta on, että Tokiossa ammutaan”

– Haulikkoammunta on yksinkertainen laji, vaikka ampumaurheilun monimutkaista laitaa edustaakin. Kisat ratkaistaan aina ampujan pään sisällä, kertoo skeet-ampuja Eetu Kallioinen.

– Oma pää vaikuttaa tällä tasolla kaikista eniten. Pitää olla läsnä siinä hetkessä ja henkisesti valmis pyytämään se kiekko. Kun tarpeeksi korkealle on päässyt, monella ampujalla on varmasti ollut sen kanssa ongelmia, Kallioinen sanoo.

– Kun laittaa piipun kiinni ja pyytää kiekot, ei pidä enää tehdä muuta kuin ampua ne. Kun menet jakkaralle, olet omillasi.

Kallioinen, kuten jokainen huippuampuja, on kokenut ammunnan kohokohdat ja aallonpohjat. Neljä vuotta sitten hän tähtäsi alle 20-vuotiaiden MM-debyytissään peruskilpailun maailmanennätyksen 124 ja voitti joukkuehopeaa, muttei tämän jälkeen päässyt nuorissa MM-finaaliin.

Nyt 21-vuotias on aikuisten sarjan debyyttikaudellaan Suomen parhaita skeet-ampujia ja osa kansainvälisestikin kovatasoista maajoukkueryhmää.

– Taso on ainakin paljon kovempi kuin junioreissa. Kun on ampunut tarpeeksi monta ohi, voi todeta, ettei ole enää asiaa finaaliin, Kallioinen vertaa.

Kallioisen Perustaso on ollut kansallisella mittarilla vahva. Helmikuussa hän voitti Kyproksen kansainvälisen gp:n ja toukokuun lopussa kansallisen gp:n Hollolassa. Jälkimmäisessä peruskisan kauden parasta tulosta 122 seurasi finaalin suomenennätystä sivuava 59.

Tämän vuoden muutos on tapahtunut harjoittelussa, joka tapahtuu Kallioisen mukaan yhä enimmäkseen tuntemusten mukaan. Loppilaisen vuosi on sisältänyt vain kuusi kilpailua.

– En ole kokenut tarpeelliseksi kiertää niin paljon kilpailuita kuin ennen. Olen oppinut tekemään töitä kisojen ulkopuolella ja ampumaan tavoitteellisesti tietyissä kilpailuissa. Enemmän jää aikaa harjoitella, Kallioinen toteaa.

– Olen oppinut kilpailemaan ja tuntemaan itseni sen kilpailun aikana. Silloin kun tein ensimmäiset kovat tulokseni, se oli vain huoletonta ammuskelua, kun ei tarvinnut saavuttaa mitään.

Ala-Hämeen Ampujien edustaja valittiin niin MM- kuin EM-joukkueisiin. MM-kisat ammuttiin poikkeukselliseen aikaan heinäkuussa, ja Kallioisen käteen jäi ensikertalaisena 19. sija 121 osumalla, millä hän oli kisan paras suomalainen.

–MM-suoritus oli omaan tasoon nähden hyvä, mutta en lähde MM:iinkään ampumaan kymmenen jälkeisistä sijoista.

Keskiviikkona ja torstaina Hollolan Hälvälässä ammutaan maailmancup ja syyskuussa Italian Lonato del Gardassa EM-kilpailu. Molemmissa on jaossa kaksi olympiapaikkaa.

Molemmat radat ovat hyvin tuttuja Kallioiselle. Hän pitää finaaliennätyksen tuonutta Hälvälää toisena kotiratanaan Lopen ohella. Lonatossa hän ampui peruskisan ennätyksensä, ja siellä ammuttiin juuri MM-kilpailut.

– Radat ovat aina erilaisia, ja uusi rata on aina uusi. Mitä enemmän on ampunut radalla, sitä paremmin sen tuntee, ja tulee luottoa omaan tekemiseen, Kallioinen kuvailee.

Olympiapaikkaa Kallioinen ei juuri mieti, vaikka se hänen tavoitteisiinsa kuuluukin. Tämä oikeastaan kiteyttää sekä hetkessä elävän Kallioisen luonteen että ammunnan problematiikan, jossa pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen samalla, kun mieli täytyy tyhjentää myös päämääristä.

– Ajatukset pyörivät milloin missäkin. Seuraavat kilpailut tulevat helposti mieleen, mutta ne vain käyvät mielessä, enkä miettimällä mieti tulevaa, Kallioinen myöntää.

Mutta ne päämäärät ovat selvät. Kallioinen haluaa voittaa jokaisen kilpailun, johon hän osallistuu.

– Aina kun voittaa kisan, tulee tunne, että on päässyt maaliin.

Olympiapaikat ovat maakohtaisia, ja maa voi saavuttaa niitä korkeintaan kaksi yhteen lajiin. Suomella sellainen on Changwonin maailmancupista Lari Pesosen tuomana. Hollolassa sitä tavoittelevat Kallioisen lisäksi Oskari Kössi ja Timo Laitinen.

Maakiintiöiden takia Suomen toinen paikka Tokion miesten olympiaskeetiin edellyttää vähintään sijaa 15 jollekulle Suomen kolmikosta. Olympiaedustuksista kilpailtaisiin tämän jälkeen ensi vuonna suomalaisten kesken.

– Yritys ja halu on kova päästä jo Tokioon. Lähtökohta on, että siellä ammutaan, mutta elämä jatkuu olympialaisten jälkeenkin, Kallioinen linjaa.

Kallioisen mielestä on pelkästään hyvä asia, että Suomella on puolentusinaa skeet-ampujaa, joita voisi lähettää olympialaisiin.

– Jos on ylivoimainen ja yksin ensin ja hyppää sitten kovaan kehään, se on outo tilanne. Sen huomaa kehityksessä, että ammunnan taso on kova Suomessa, mutta niin se on maailmallakin. FL