Uutiset

11 jääräpäätä olivat yhtä mieltä ainakin yhdestä asiasta – lopputuloksena uusi kansakunta

Itsenäisyyssenaattorit ovat tulleet historiantutkija Kaarina Reenkolalle tutuksi, kun hän tutki isoisoisäänsä Heikki Renvallia väitöskirjaansa varten. Renvall toimi P.E. Svinhufvudin johtamassa itsenäisyyssenaatissa kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä. Itsenäisyyssenaatti oli Suomen ensimmäinen hallitus.

Sen 11 jäsentä antoivat tasan 100 vuotta sitten, 4. joulukuuta, eduskunnalle esityksen Suomen itsenäisyysjulistuksesta. Eduskunta hyväksyi sen 6. joulukuuta, ja uusi kansakunta syntyi. Tuo päivä valittiin myöhemmin itsenäisyyspäiväksi.

Reenkolan mukaan kaikki 11 miestä olivat näkemyksellisiä ihmisiä. Senaattorit pitivät paineessa katseensa yhteisessä päämäärässä.

-Olen pannut merkille, että jok´ikinen heistä on ollut voimakas persoona ja päättäväinen luonne. Ryhmä on varmasti ollut vaikea pitää kasassa, mutta Svinhufvud vaati, että heidän on oltava joukkueessa mukana. Itsenäisyys oli ykkösasia, ja sen eteen he tekivät töitä.

Reenkola sanoo, että Svinhufvudin auktoriteetin lisäksi joukkuetta yhdistivät porvarilliset puoluekannat, ja nuorsuomalaisuus ja perustuslaillinen nuorsuomalaisuus olivat toiminnan ydintä.

Nuorsuomalaiset oli porvarillinen ja poliittinen ryhmittymä, jonka ohjelma oli edistyksellisempi ja itsenäisyyttä puoltavampi kuin Suomalaisen puolueen.

Senaatissa oli mukana kuusi nuorsuomalaista, kaksi maalaisliittolaista, kaksi suomalaisen puolueen edustajaa ja yksi ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja.

Senaattorit olivat taustoiltaan erilaisia toimijoita ja kotoisin eri puolilta Suomea. Yksi oli esimerkiksi maamiesperheen poika Urjalasta, toinen talonpoikassuvun vesa Limingalta ja kolmas pappissuvun poika Alatorniosta. Heitä yhdisti kuitenkin kiinnostus politikointiin ja vahva näkemys Suomen itsenäistymisestä.

-Senaattorit olivat kaikki myös melko samanikäisiä eli nuoria – keski-ikä oli noin 44 vuotta.

Historian hämärästä esiin

Itsenäisyyssenaattorit ovat painuneet vuosisadan aikana historian hämärään. Suomi ei ole nostanut heitä kansakunnan kaapin päälle samoin kuten esimerkiksi Yhdysvallat omat perustajaisänsä (Founding Fathers), jotka allekirjoittivat itsenäisyysjulistuksen vuonna 1776.

-Suomalainen yhteiskunta vierastaa sellaista, ja se olisi voinut aiheuttaa säröä kansakuntaan. Senaattorien joukkue on haalistunut 1920–30-luvulta lähtien, ja 1960–70-luvuilla tulivatkin uudet aatteet, Reenkola toteaa.

Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on nostanut senaattoritkin esiin.

-Toivottavasti keskustelu onnistuu ilman minkäänlaisia leimoja. Tutkittavaa heissä ja siinä ajassa riittäisi. Minulla tutkijana tai itsenäisyyssenaatin sukujen edustajilla ei ole poliittista agendaa. Historia yhdistää meitä, Reenkola lisää.

Senaattorien suvut löysivät toisensa

Vuoden 1917 senaatin jäsenten sukujen edustajat juhlistavat itsenäisyysjulistusesityksen 100-vuotispäivää tänään juhlaistunnossa Valtioneuvoston linnassa. Sukujen edustajat tapaavat ministerien lisäksi 100visio-hankkeen voittajiksi valitun uuden itsenäisyysjulistuksen kirjoittajat Rasmus Keinäsen, Santeri Leinosen ja Antti Rossisen.

Castrénin sukuseuran puheenjohtaja Yrjö Castrén käynnisti sukujen etsimisen kaksi ja puoli vuotta sitten.

-Myös monet muut senaattorien suvut olivat miettineet itsenäisyyden juhlistamista jollakin tavalla. Päätimme etsiä suvut yhteen ja järjestää vaikkapa kahvitilaisuuden 100-vuotisjuhlan kunniaksi, hän kertaa.

Idea jäi eloon, ja se on kasvanut kahvitilaisuudesta juhlavuodeksi. Suvut ovat liputtaneet senaattorien syntymäpäivinä, suojelleet 100visio – uusi itsenäisyysjulistus -hanketta, käyneet muistokierrokset Hietaniemen hautausmaalla, istuttaneet muistopuut sekä tavanneet ja pitäneet yhteyttä.

Lauantaina 600 sukujen edustajaa kokoontui yhteiseen juhlatapaamiseen Helsingissä.

Sitooko yhteinen perintö senaattorien jälkipolvet yhteen tulevaisuudessakin?

-Aivan varmasti. Teemme parhaillaan kyselyä siitä millä tavoin jatkamme yhdessä juhlavuodesta eteenpäin, Castrén kertoo.

Itsenäisyyssenaatti

Tausta: Maaliskuussa 1917 Venäjän vallankumous ja keisarin kruunusta luopuminen merkitsivät sitä, että duuma ja ministerineuvosto päätyivät palauttamaan Suomelle vuoden 1899 perustuslaillisen autonomisen aseman.
Heinäkuussa Suomen eduskunta otti niin sanotulla valtalailla itselleen muun kuin ulko- ja sotilaspolitiikan johdon, mutta Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan.
Venäjän väliaikainen hallitus kukistui 7.11.1917. Suomessa poliittinen tilanne kärjistyi, ja Suomen Ammattijärjestö julisti yleislakon 14.11.1917.
Viisi päivää kestäneen lakon aikana 15.11. eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi. Samana päivänä uusi eduskunta irrotti Suomen Venäjästä.
Ensimmäinen hallitus muodostetaan
Eduskunnalle esitettiin kaksi senaattorilistaa 24. marraskuuta 1917: toinen sosialistien ja toinen porvarillisten.
Senaatin tärkein tehtävä oli Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaaminen.
Eduskunta hyväksyi P. E. Svinhufvudin porvareista kokoaman senaatin 27.11.1917. Senaatissa oli mukana kuusi nuorsuomalaista, kaksi maalaisliittolaista, kaksi Suomalaisen puolueen edustajaa ja yksi ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja.
Itsenäisyyssenaattorit toimivat koko toimikautensa ajan äärimmäisen paineen alla.
Senaattorit
Senaatin puheenjohtaja eli pääministeri oli P. E. Svinhufvud (nuors.).
Muut jäsenet olivat oikeustoimituskunnan päällikkö Onni Talas (nuors.), sisäasiaintoimituskunnan päällikkö Arthur Castrén (nuors.), sisäasiaintoimituskunnan apulaispäällikkö Alexander Frey (ruots.), valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Juhani Arajärvi (suom.), kirkollis- ja opetustoimituskunnan päällikkö E. N. Setälä (nuors.), maataloustoimituskunnan päällikkö Kyösti Kallio (maalaisl.), maataloustoimituskunnan apulaispäällikkö Eero Pehkonen (maalaisl.), kulkulaitosten ja yleisten töiden toimituskunnan päällikkö Jalmar Castrén (nuors.), kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö Heikki Renvall (nuors.) ja sosiaalitoimituskunnan päällikkö O. W. Louhivuori (suom.).
Vaasan senaatti
Senaatin toimintaa pyrittiin estämään tammikuussa 1918, kun maahan muodostettiin uusi sosialistien kokoama hallitus eli kansanvaltuuskunta. Vallankumousyritys käynnistyi ja sisällissota alkoi.
Eduskunnan valitseman hallituksen neljä senaattoria (Juhani Arajärvi, Alexander Frey, E. Y. Pehkonen ja Heikki Renvall) siirtyvät Vaasaan, ja punaisten valtaamaan Helsinkiin jäivät Svinhufvud ja muut senaattorit. Jalmar Castrén ja Svinhufvud liittyivät Vaasan senaattiin maaliskuussa.
Sisällissota päättyi huhtikuun lopussa, ja senaatti jatkoi työtään Helsingissä 6.5.1918 lähtien.
Lähde: Itsenäisyyssenaattorien suvut -ryhmä

Asiasanat