Uutiset

1970-luvulla matkustamista demokratisoinut interrail-kortti pitää suosionsa yhä

Alun perin interrail-kampanjan piti kestää vain vuoden.
Interrail-kortti lanseerattiin 50 vuotta sitten. Kuva 1980-luvun Interrail-korteista. Kuva: Anni Ågren

Vapauttava kokemus, sanoo helsinkiläinen Jussi Saarelma kuvaillessaan ensimmäistä, parikymppisenä tekemäänsä interrail-matkaa.

Oli vuosi 2002, ja Saarelma lähti matkaan yksin. Edellisen kesän hän oli harjoitellut yksin matkustamista Suomessa. Sitten kutsui Eurooppa.

Jännitti ihan tuhottomasti, Saarelma myöntää.

Silloin hän ei vielä ollut kokenut matkustaja. Lapsena hän oli käynyt pakettimatkalla perheensä kanssa, mutta yksin ulkomailla matkaaminen oli uutta.

– Vaikka en silloin ollut hirveästi matkustellut, minulla oli jonkinlainen varmuus siitä, että junamatkustaminen on minulle ominaisin tapa matkustaa. Ehkä sitä oli vähän romantisoinutkin, että näkee, kun maisemat vaihtuvat eikä ole tarkoitus päästä johonkin mahdollisimman nopeasti ja olla siellä kahta viikkoa. Matkanteko on osa viehätystä, Saarelma pohtii.

Samaa sanoo matkailututkija ja interrail-muistoista kirjan kirjoittanut Mikko Manka.

– Junalla matkustaessa näkee matkan etenemisen. Lentäminen on kuin aikakapseli: yhdessä paikassa astutaan koneeseen, ja jonkin ajan päästä astutaan sieltä ulos eri paikassa. Matkustamisen maantieteellinen ulottuvuus jää pois.

”Demokratisoi matkustamista”

Maaliskuussa tuli täyteen 50 vuotta siitä, kun ensimmäiset interrail-kortit myytiin. Kansainvälinen rautatieliitto UIC lanseerasi kortin juhlistaakseen 50-vuotista taivaltaan, Mikko Manka kertoo.

Kortin oli tarkoitus olla vain yhden vuoden kampanja.

– Mutta se osoittautui niin suosituksi, että sitä jatkettiin, Manka sanoo.

Reilaaminen tarjosi nuorille uuden tavan matkustaa. Se mahdollisti matkustamisen aiempaa useammalle, sillä 1970-luvulla lentäminen oli vielä kallista.

– Tavallaan interrail-kortti demokratisoi matkustamista. Kortti oli sen hintainen, että se oli omalla työllä hankittavissa, ja matkustaminen oli mahdollista myös pienellä budjetilla, Manka sanoo.

Alun perin interrail-kortti oli suunnattu nuorille, ja sen ikäraja oli 21 vuotta. Vuonna 1998 ikäraja poistettiin, ja sittemmin reilaamisesta on tullut kaikenikäisten tapa matkustaa.

– 2020-luvulle tultaessa kaikista Euroopan reilaajista noin 40 prosenttia oli aikuisia. Monet ovat tehneet nostalgiamatkoja eli matkustaneet samoja reittejä kuin nuorena, Mikko Manka kertoo.

Myös Saarelma on lähdössä jälleen reilaamaan, mutta varsinaisesta nostalgiamatkasta ei ole kyse. Juhannusviikolla alkavalle matkalle lähtevät mukaan myös puoliso ja pian 7-vuotias lapsi.

– Vähän erilainen reili tulossa kuin parikymppisenä, Saarelma naurahtaa.

Suurin ero on, että tällä kertaa matka on suunniteltu ennalta. Majapaikat ja osa junien paikoista on varattu etukäteen.

– Suunnittelimme matkalle aika monta pysähdystä ja olemme samassa paikassa 3–4 yötä, ettei matkustaminen käy liian raskaaksi. Mahtavaa saada perhe mukaan ja näyttää lapselle, että matkustaminen voi olla muutakin kuin sitä, että lennetään yhteen paikkaan ja ollaan viikko siellä.

Reilaamalla matkan voi toteuttaa monella tavalla, ja siksi se sopii monenlaisille ihmisille, Saarelma sanoo.

– Se voi olla ykkösluokassa matkustamista ja keski-ikäistä sekä keskiluokkaista toimintaa tai rähjäistä reppureissaamista ilman suunnitelmia. Se on huima tapa nähdä Eurooppaa, kun voi istua junassa ja katsoa, kun maisemat vaihtuvat.

Uusimmat

Fingerpori

comic