Julkaistu: 16.07.2017 05:00

Kouluverkko elää oppilaiden mukaan

Tammelassa on historian aikana lakkautettu yhdeksän koulua, usein se on aiheuttanut omien etujen ajamisen kautta viivästyksiä, mutta lopulta asia on saatu järjestymään. Enimmillään Tammelassa oli oppilaita 1957, tällöin suuret ikäluokat kansoittivat koulut. Kouluja oli tuolloin 16 kappaletta ja oppilaita oli 1159. Lisäksi tammelalaisia oppilaita kävi 40 muissa lähialueen kouluissa.

1960 oppilaita oli enää 727 ja 1961 pienin eli Pääjärven koulu päätettiin lakkauttaa. Valitukset viivästyttivät toimenpidettä. Kun koulu 1965 lopetti toimintansa, oli oppilaita kahdeksan. Sittemmin lakkautettiin Loimosten, Lunkaan, Sukulan, Torron, Patakankaan ja Susikkaan koulut.

Yhdeksällä koululla mentiin pitkään, kunnes oppilasmäärät taas putosivat ensin Liesjärven ja sen jälkeen Saaren kouluissa. Liesjärven kanssa käytiin taas pitkä prosessi kouluverkkoselvityksineen, kun taas Saaren koulu suljettiin kylmästi virkamiespäätöksin, vieläpä nopeutetulla aikataululla.

Nyt olemme tilanteessa, jossa oppilasmäärät kokonaisuudessaan ovat laskemassa, tehdyt kouluverkkoselvitykset ovat puhuneet selkeää kieltä koulujen kehittämisestä ja päätökset on tehty. Ensimmäinen kaatui muotoseikkoihin Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa, nykyinen taas sai välipäätöksen, joka ei myöntänyt täytäntöönpanokieltoa. Edellisellä kierroksella välipäätöksen katsottiin olevan selkeä viesti lopullisesta päätöksestä, näin se on kai nytkin.

Erona aiempiin koulujen määrän vähentämisiin on se, että tällä kertaa on suunnitelmana todellinen koulu-uudistus, ei pelkkä koulujen määrän vähentäminen. Oppilaat saavat uudenaikaisen ja uusiin opetussuunnitelmiin sopivan oppimisympäristön ja opetuksen toteuttamistavan kolmessa jäljelle jäävässä yksikössä. Oppilasryhmät saadaan ratkaisulla sopivan kokoisiksi ja henkilöstön panos mielekkääseen ja tehokkaaseen käyttöön. Tämä on kokonaisuudistus, jonka tuloksena olisi Tammelassa uudenaikainen, joustava ja kaikille oppilaille parempi koulu.

Asianmukaisesti ja modernisti toteutettu opetuskokonaisuus toisi kunnalle vetovoimaa, mallia löytyy naapurikunnista. Tähän liittyvät olennaisesti ammattikoululta Tammelassa vapautuneet tilat, näin vältytään rakentamasta uutta, mutta saadaan helposti muokattavaa tilaa. Ja metsätkin ovat lähellä.

Kumpi on nyt tärkeämpi, oppilaan vai kyläyhdistyksen etu?

Idealistiset haikailut koulusta monipuolisena toimintakeskuksena saattavat toimia siellä, missä välimatkat keskuksiin ovat todella pitkiä. Kyläkoulutoimija Itä-Suomesta on todennut, että Tammelassa olisi lähikoulu lähellä, vaikka meiltä lopetettaisiin kaikki koulut. Onko muuten kunnan tehtävä rahoittaa tällaiset kokeilut?

Lapsiperheiden hankkiminen ei sekään ole lopullinen ratkaisu, koko kunnan muutto pitää saada voitolliseksi. Lapsiperhe ylläpitää koulua keskimäärin vain noin kahdeksan vuoden ajan kahdella lapsella (lapsiluku keskimäärin alle 2 lasta, ikäero noin kaksi vuotta). Pitäisikö perhe häätää sen jälkeen muualle?

Opettajat olivat innoissaan uudesta mahdollisuudesta, nyt he ovat väsyneet paikallaan junnaamiseen, kaksi on jo hakenut parempia paikkoja.

Kunnanvaltuutetun pitää myös muistaa, että hänen on ajateltava päätöksenteossa koko kunnan etua, siitä säätää myös kunnallislaki.

Olli-Pekka Jasu

Erityisopettaja, kunnanvaltuutettu (kok.),kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja