Julkaistu: 17.07.2017 14:35

Oman tiensä kulkijat

  • Riitta Lehtinen on pitänyt eläinten hoitamisesta lapsesta saakka. KUVA: Lassi Puhtimäki
  • Ilmajoen poika Matti Lehtinen löysi paikkansa Tammelan Saaren kylästä. KUVA: Tiina Sandberg

Kun astuu ulos ovesta kesällä aamukuudelta, näkee maailman hiukan eri tavalla kuin myöhemmin. Pelto tuoksuu, linnut laulavat ja lempeä valo herättelee. Miekon tilan navetassa Tammelan Saaren kylässä maatiaislehmät ja ayrshiret toivottavat hoitajansa tervetulleeksi.

-Eläinten hoito on ollut aina meidän sydäntämme lähellä. Olemme jo lapsina tottuneet lypsykarjaan. Suomenkarjaa halusimme paitsi niiden navettaamme sopivan koon vuoksi, myös rotujen pitämiseksi elävänä, Riitta ja Matti Lehtinen kertovat.

Lehtisten tilalla on 30 lypsävää; suomenkarjassa on länsisuomenkarjaa, pohjoissuomenkarjaa sekä kyyttöjä. Suomenkarja tuottaa vähemmän maitoa kuin valtarodut, mutta alkuperäisrotutuki kompensoi erotusta.

Lehtiset ottivat Riitan kotitilan ohjat valmistuttuaan agronomeiksi vuonna 1986. Matti on myös kotoisin maatilalta, Ilmajoelta. He löysivät oman paikkansa luontevasti.

 

Suomalaisen maatalouden tulevaisuus on sen varassa, kuinka hyvin tuottajat löytävät oman tiensä. Halua maalla asumiseen ja tuottajaksi ryhtymiseen on, mutta toimeentulolle täytyy olla edellytykset. Alhaisten tuottajahintojen vuoksi elanto on vaikea irrottaa.

-Tilakoon kasvattamisella saa elinvoimaa, mutta ei Suomen maatalous voi rakentua pelkkien suurten tilojen varaan. Se näivettää maaseudun. Kaikki ovat tärkeitä, ja maaseudulla täytyy säilyttää monenlaisia tapoja toimia, Riitta Lehtinen varoittaa.

Viljelijöiden tilanteeseen Riitta Lehtinen on perehtynyt myös projektipäällikkönä Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan yksikössä. Hän meni aikoinaan yhdeksi talveksi opettamaan Mustialan navetalle, ja sillä retkellä hän on vieläkin.

-Hyvin erilaisissa tilanteissa viljelijät ovat. On paljon tiloja, joilla asiat ovat kunnossa, mutta taloudelliset ongelmat ja sairastelut voivat sotkea normaalin elämän.

 

Viljelijöiden hyvinvointi edellyttää vaikeuksien tullessa apua riittävän ajoissa. Silloin asiat eivät pääse paisumaan liian suuriksi.

-Taloudellinen paine on todella kova. Tuotteiden hinta on alentunut, mutta kustannukset taas eivät ole pienentyneet. Esimerkiksi automaattilypsyyn tarkoitettuihin navetta on iso investointi; ei siinä paljon ole pelivaraa. Välillä täytyy jo miettiä, onko isojen investointien teko rohkeaa vai hullunrohkeaa.

Rakennemuutoksen rajuus on ollut Riitta Lehtiselle yllätys, ja muutos nopeutuu edelleen. Maitotilojen kato kiihtyy, ja pian normikoko alkaa olla kahden lypsyrobotin eli reilun sadan lehmän yksikkö.

-Täytyy juosta yhä kovempaa että pysyisi edes paikallaan. Muissa kuin suurimmilla tiloilla pitää saada sivutuloja muusta yritystoiminnasta, omasta jatkojalostuksesta tai palkkatyöstä. Tarpeen ovat olleet palkkatyöstä tulevat eurot meidänkin pienellä tilallamme. Yksi mahdollisuus on myös hyvin pitkälle menevä erikoistuminen. Juuri kävimme tutustumassa tilaan, jossa tehdään lampaanmaitojäätelöä, Lehtinen kertoo.

 

Lounaalla Riitta Lehtisen lautasella saattaa olla keltaisesta hernejauhosta tehty keitto, johon hän on sekoittanut sulatejuustoa ja pilkkonut tomaattia sekä leikkelettä. Hernejauho kypsyy kahdessa minuutissa. Lehtinen ei halua asettaa vastakkain lihaa ja kasviksia, sillä useimmat syövät joka tapauksessa molempia.

InnoRuokaprojektin yhtenä tarkoituksena on tuoda tutkimustieto ja uudet asiat konkreettisesti niin tuottajien kuin kuluttajienkin ulottuville. Hankkeen teemoina ovat muun muassa luomun edistäminen, digitalisaation hyötyjen tuominen käytäntöön ja resurssiviisaus.

Kotimainen valkuainen halutaan ulkomaisen tilalle niin karjan ruokintaan kuin ihmisten lautaselle.

-Lypsykarjan ruokkiminen kotimaisella valkuaiselle on melko helppoa, sillä säilörehulla on iso osuus. Aikuinen lehmä voi tulla kokonaan toimeen kotimaisella valkuaisella, jota se saa säilörehun lisäksi rypsistä, rapsista, härkäpavusta, herneestä tai näiden sekoituksista.

-Härkäpavun viljelyssä on epävarmuutta verrattuna viljan viljelyyn. Meilläkin on tehty opinnäytetöitä härkäpavun viljelystä, ja kokemukset ovat kyllä olleet positiivisia. Opiskelijat suosittelevat herneen ja härkäpavun viljelyä ja käyttöä ruokinnassa.

 

Kuluttajat ovat ottaneet omakseen kotimaisia kasvisproteiineja, mutta kokonaan ulkomailta tulevalla soijalla on edelleen vankka asema.

-Härkis ja nyhtökaura ovat jo monelle tulleet tutuiksi, mutta monet tuotteet ovat jääneet piiloon. Pienten toimijoiden ruokien etsimisessä on vähän vaivaa, Riitta Lehtinen pohtii.

Koulutuskeskus Salpaus kehittelee reseptejä ammattikeittiöihin.

-Meilläkin Huttula on tarjonnut härkäpavuista ja herneestä valmistettuja ruokia. Syyskuun kuudes päivä osallistumme luomupuuron syönnin maailmanennätyskokeeseen, ja silloin on tarjolla esimerkiksi hernejauholla vahvistettua puuroa.

Mustialan opiskelija ja harjoittelija Teemu Rekola lennättää dronen Mustialan peltojen ylle. Pienoiskopterin kamera kuvaa kasvustoja. Kuvien ja niiden analyysin avulla on helppo nähdä, mitä pellolla pitäisi tehdä. Lannoitteita ja torjunta-aineita voidaan annostella tiedon avulla juuri sopivasti.

-Opintojen anti ei ole vain opetussuunnitelman mukaisten asioiden opiskelussa. Jo opiskeluaikana opiskelija voi löytää oman vahvan alueensa erilaisissa projekteissa ja ihmisiä joiden kanssa tehdä yhteistyötä tulevaisuudessa.

 

Suomen ensimmäiset agronomit valmistuivat aikoinaan Mustialasta. Maatalousalan koulutus jatkuu nyt jo kolmannen vuosisadan puolella. Aika muuttaa koulutusta, mutta yhteistä 1800-luvun, 1900-luvun ja 2000-luvun koulutuksessa on edistyksellisyys. Aikoinaan uutta tekniikkaa vain edusti dronen sijaan aura.

Uudet tekniikat auttavat tuottajaa. Tilaa ja tuotteita voi esitellä sosiaalisissa medioissa, ja pulmatilanteissa virtuaalikeskustelurinki auttaa. Maidontuottajan puhelimen sovelluksesta löytyvät kaikki tilan eläimet tietoineen. YouTubesta voi katsoa ohjeita monenlaisten laitteiden käyttöön.

-Meilläkin on omat Facebook-sivut nimeltään Mainiot maatiaiset Miekosta. Siellä voimme kertoa kuulumisia maatilan arjesta, Riitta Lehtinen vinkkaa.

Kaikki tulokseen vaikuttavat asiat eivät ole tuottajan käsissä. Säille ei voi mitään, ja ympäröivä yhteiskunta ohjaa tuotantoa ja hintoja. Suomen tavoitteena on, että viidennes tuotannosta olisi luomua. Forssan seudullakin on intoa siirtyä luomutuotantoon.

-Kuluttajat ovat tietysti pääosissa siinä, mitä he haluavat syödä. Viestejä pitää kuunnella tarkasti. Sosiaalinen media ja yleisötapahtumat ovat hyviä paikkoja kuunnella kuluttajien viestejä, Riitta Lehtinen sanoo.

 

Satoja yrityksiä Forssan seudulla

Forssan seudulla oli maatalous- ja puutarhayrityksiä vuonna 2016 seuraavasti: Forssa 126, Humppila 99, Jokioinen 146, Tammela 200 ja Ypäjä 131. Yhteensä maatalous-ja puutarhayrityksiäoli seudulla 702.

Koko Suomessa on kaikkiaan 50388 maatalous- ja puutarha-alan yritystä. Määrä väheni noin 600 tilalla vuodesta 2015.

Tiloilla oli keskimäärin käytössä olevaa maatalousmaata 45 hehtaaria.

Viljelijöiden keski-ikä oli 52 vuotta.

Noin 86 prosenttia tiloista oli perheviljelmiä ja kahdeksan prosenttia maatalousyhtymiä. Perikuntia oli vajaat kolme prosenttia ja osakeyhtiöitä alle kaksi prosenttia.

Kasvinviljely on tuotantosuuntana kahdella kolmesta ja kotieläintalous 30 prosentilla tiloista. Loput tilat ovat sekatiloja, joilla ei ole yhtä selkeää päätuotantosuuntaa.

Lähde: Luonnonvarakeskus, Tilastotietokanta

Julkaistu: 22.07.2017 16:44
Multiple images

Noin parikymmentä kävelijää kokoontui tiistai-iltana Tammelan Korteniemeen, josta kävelyklubin tämänkertainen lenkki saa alkunsa. Tänä kesänä kävelijät ovat kokoontuneet seitsemän kertaa ja ovat aikeissa kokoontua vielä elokuuhun saakka.