Julkaistu: 12.10.2017 05:00

Hyvinvointia eläimille ja ihmisille

Monien eläinten kuten myös kehitysmaiden ihmisjoukkojenkin osa pallollamme on lohduton. Joskin ihmisen inhimillisyys tuotantoeläinten olosuhteita kohtaan nostaa päätään vuosi vuodelta, etenkin kehittyneissä maissa. Mutta ilmeisesti ei koskaan riittävässä määrin, niin että kohtelua yleisesti voisi sanoa inhimilliseksi.

En ole yksin, kun haluan parempaa elämää eläimille ja toisaalta toivon tasa-arvoa ihmisten kesken. Joskin tajuan kyllä sen, että tasa-arvo on karkaamassa entistä kauemmaksi ihmisten kesken tässä ylikansoittuvassa maailmassamme. Ja mitä todennäköisempää on ahneuden kasvu ihmisluonteessa, mikä aikaansaa sen, että se ahneudella hankittu on joltain toiselta pois.

On aivan selvää, että ihminen hyväksikäyttää hyötytarkoituksessa eläimiä, niin kuin omaa rotuaankin.

Pelkästään länsimaisen ihmisen suosima ruokavalio lohkaisee ison siivun maapallon viljelyalasta. Vihanneksiin, viljaan ja esimerkiksi herneisiin verrattuna saman proteiinimäärän saaminen lihakarjaa kasvattamalla ja sitä syömällä vaatii seitsemän kertaa enemmän maata kasvisravinnolta.

Tarkoitan tällä myös sitä, ettei eläimiä tarvitsisi lisäännyttää tapettavaksi niin paljon, jos ihmiset siirtyisivät enemmän terveellisempään kasvisravintoon.

Metsästys viihteenä ja huvina on täysin ymmärtämätön asia. On käsittämätöntä, miksi eläimen tappaminen tuottaa joillekin suunnatonta mielihyvää ja nautintoa, lasken sen sairaaksi nautinnoksi. Harva on se muu eläin, joka tappaa tappamisen ilosta, vaan ainoastaan elämisensä ehtona.

Toisaalta ymmärrän täysin sen, että peura- ja hirvikantaamme on pakko supistaa liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi, mutta sen tekevätkin ammattimaiset metsästysseurametsästäjät pakonkin sanelemana.

Asia johon tässä yhteydessä ei voi olla puuttumatta, on turkistarhaus ja nimenomaan siksi, että se on moraalisesti arveluttava elinkeinona. Se on sivistysvaltiolle häpeäksi siksi, että eläimen ainoastaan nahkansa takia on kuoltava ja sekin menee ihmisen kosmeettisiin tarkoituksiin turhuuden markkinoille.

Tarhaaja kirjoitteli lehdessä että ”häkki on kuin eläimen koti, jossa se viihtyy kuin ihminen kerrostalokopperossaan”. Hän jätti mainitsematta, että pitääkö ihmisen pelätä nahanmenetystä, onko ihmisen ovi lukossa, voiko valita ruokansa, onko vapaa jne?

Olemme yksi Euroopan maa, joka ei edes harkitse tarhauksen lopettamista, ja olemme se maa, jossa tuotetaan suurin osa maailman ketunnahoista. Olisiko ihmisen syytä ajatella muitakin vaihtoehtoja kun pyrkiä korkeaan elintasoon tarhattujen ja monien muidenkin eläinten elämän kustannuksella?

Taisto Levo

Alastaro

Julkaistu: 17.12.2017 05:00

Puuhataan lottapatsasta työväenkaupunki Forssaan. Jos se toteutuu, kuuluu se tietty entisen suojeluskuntatalon eteen.

Lotta Svärd -järjestöä ei vielä ollut sisällissodan aikana, vaikka valkoisten huoltojoukoissa hääri satoja tulevia lottia.