Julkaistu: 14.11.2017 05:00

Elättääkö maaseutu Helsinkiä?

Pääsin torstaina 9.11.2017. Forssan Eläkkeensaajien seurueen mukana katsomaan, miltä Helsinki näyttää sisältä ja päältä omin silmin katsottuna. Liikenteen määrää ja nähtävyyksiä oli mukava seurata tottuneen kuljettajan ohjaamasta linja-autosta ja nähtävyyksiä oppaiden esittelemänä. Eduskuntatalokin vilahti reittimme varrella.

Ensimmäiseksi pääsimme tutustumaan Tamminiemeen. Asioista hyvin kertovan ja kaiken tietävän oppaan puheesta kuulimme, että kyseisellä huvilarakennuksella on ikää jo yli sata vuotta. Talo on ennen Kekkosen aikaa ollut Risto Rytin ja Gustaf von Mannerheimin ja monen presidentin edustusasuntona. Sodan jälkeen Tamminiemi otettiin valtion käyttöön ja armeijan päämajaksi. Urho Kaleva Kekkosen valinnan jälkeen Tamminiemestä tuli Urho ja Sylvi Kekkosen huvila, koti ja virka-asunto vuosiksi 1956–1981.

Tamminiemessä tarjottu ruoka oli tavallista kotiruokaa. Muistan, että itseni ikäinen Jokioisten Peltosuolta kotoisin ollut Hilma Koisti sanoi olleensa Tamminiemessä kokkina, ja nyt sain katsella samaa keittiötä, jossa Hilma oli kokannut ruokaa valtiomme päämiehelle. Kekkosen aikana Tamminiemessä kävi runsaasti vieraita myös ulkomailta, joita kestittiin ruoalla ja juomilla.

Kekkosella oli yksityinen työhuone, jossa kirjoituspöytä ja vain hänen tuolinsa. Huoneessa oli myös nurkkaus, johon mahtui vain kaksi tuolia kahdenkeskistä keskustelua varten. Seinät olivat paksut ja kaksinkertaiset ovet äänieristeillä ja nahkaverhoilulla. Turvallisuudesta huolehtivat koulutetut vartijat.

Seuraavaksi meille esiteltiin uutta konserttitaloa, jonka hintalappu piti olla 800 miljoonaa euroa, mutta tähän mennessä on mennyt jo paljon enemmän ja vielä tarvitaan kasoittain rahaa ennen, kuin talo on täysin valmis, sanoi oppaanamme ja esittelijänä toiminut, vastavalmistunut soiton ja laulun opettaja. Istuessamme katsomossa kuuntelemassa talon esittelyä, kysyin oppaalta, paljonko tähän taloon on tarvittu valtion varoja, hän muistaakseni sanoi, että paljon yli puolet, joten totesin, että istumme maksamissamme tuoleissa, koska kaikki maksamme veroja valtiolle.

Ruokailun jälkeen kävimme Hietaniemen hautausmaalla, joka on kadun puolelta aidattu puolitoista – kaksi metriä korkealla, hyvin tehdyllä kiviaidalla. Tässä valtavassa valtion varoin ylläpidetyssä kalmistossa lepäävät maamme suurmiehet. Tarkoituksena oli katsastaa millaisen monumentin on kummulleen saanut viimeksi kuollut presidenttimme Mauno Koivisto. Petyimme. Vain pieni nimellä varustettu laattakivi oli paikalla.

Perjantaina suurin helsinkiläinen uutinen tiedotusvälineissä oli, että vuoden myöhässä oleva ja yli miljardin kustannukset vaatinut metrojuna aloittaa liikennöinnin viikon kuluttua. Bussin ikkunasta oli helppo todeta, kuinka paljon katuja siltoja ja muuta infraa on vuosien kuluessa Helsinkiin ja ympäristöön rakennettu, eikä rakentamiselle ja rahanmenolle näy loppua.

Miljardi, miljardin jälkeen uppoaa siis pääkaupungin sisään. Edellä olevan perusteella ei voi mitenkään ymmärtää, että vuosikymmeniä tämän seudun ihmisten ja kansanedustajien tavoitetta valtatie kahden rakentamista nykyaikaa ja sen raskaiden rekkojen liikennöintiä vaativaan kuntoon Helsingin ja Porin välille ei ole toteutettu. Eikä taideta koskaan toteuttaakaan?

Erkki Kaakinen

Forssa

Julkaistu: 25.11.2017 05:00

Allekirjoittanut on vuosien saatossa lukenut suurvalta USA-vastaisia kirjoituksiasi. Ei Suomi liity Natoon – juna meni 1990-luvun alkuvuosina.

Henkinen pelkotilamme Suomessa jatkuu. Historia todistaa nämä painolastit.