Julkaistu: 12.03.2018 05:00

Kiitokset Kaarina Peuraniemelle

Luin Kaarina Peuraniemen kolumnin ”Työttömien naisten kylä” (FL 7.3) jopa kolmeen kertaan. Se toi elävästi mieleeni oman 1960-lukuni ja elämän maaseudulla. Oma äitini kuului juuri näihin naisiin, jotka eivät käyneet töissä muuta kuin omassa navetassa. Elettiin osin omavaraistaloudessa, navetan ja kodinhoidon lisäksi äiti ehti esim. saattaa minua kouluun pimeinä kylminä talviaamuina. Nämä naiset olivat tuhattaitureita ja pitivät kodin hyvässä kunnossa.

Kasvatustieteen professori Lea Pulkkinen on sanonut, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Tuolloin lapset hoidettiin kotona ja kasvatettiin kestävien arvojen perustalle. Näitä olivat rehellisyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, toisten ihmisten kunnioittaminen ja kristinusko sekä työn tekeminen saattonsa mukaan, kuten äiti tapasi sanoa. Matkaevääksi muuttokuormaan olen ne itsekin saanut ja ne ovat kantaneet pitkälle.

Maailma on sitten 1960-luvun muuttunut täydellisesti. Vuonna 1972 tuli voimaan kolme merkittävää hyvinvointiyhteiskuntamme suurta uudistusta. Peruskoulu-,päivähoito- ja kansanterveysuudistus. Päivähoitouudistus mahdollisti sadoille tuhansille naisille sekä oikeuden käydä kodin ulkopuolella töissä että myös työpaikan päiväkodissa tai perhepäivähoitajana.

Työn ja perhevelvoitteiden yhdistäminen on erittäin haastava tehtävä tänäkin päivänä. Tarvitaan joustoja työelämään, osa-aikatyömahdollisuuksia lasten ollessa pieniä. Perhevapaakustannukset pitäisi kokonaan tasata, jotta naisten työmarkkina-asema kohentuisi. 2500 euron kertakorvaus työnantajille on hyvä jatko, mutta lisää tarvitaan.

Miksi Suomessa lapset ja nuoret oirehtivat? Mielenterveysongelmia on lähes 20 %:lla. Mikä tähän johtanut? Perhevapaauudistuskeskustelussa korostettiin yksipuolisesti ainoana vaihtoehtona saada lapset varhaiskasvatukseen. Emme saa unohtaa kodin, perheen, vanhempien ja isovanhempien erittäin tärkeää roolia lasten elämässä. Pienen lapsen turvallisuuden tunne on erityisen tärkeää. Lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat ne tärkeimmät ja siksi järjestelmän pitää mahdollistaa perheille aito valinnanvapaus.

1960-luvulla koko kylä kasvatti lapsen. Nyt tarvitaan taas samanlaista sitoutumista kaikilta lapsen lähipiirissä olevilta. Elämmekö liian kovaa itsekkyyden aikaa. Eikö yhteiskunnassamme ole tilaa enää perhearvoille? Perheen yhteiskunnan perussolun asemaa on haastettu monella tavalla. Työttömien naisten kylä kertoo sen, että silloin yhdessä kaikista pidettiin huolta niin lapsista kuin vanhuksistakin. Mihin tämä vastuullinen asenne on meiltä hävinnyt? Lasten kasvattaminen on erittäin vaativa mutta samalla erittäin antoisa, palkitseva tehtävä.

Sirkka-Liisa Anttila

kansanedustaja ja isoäiti

Julkaistu: 17.06.2018 05:00

Satavuotiasta Suomea on juhlittu ja muisteltu monelta eri kantilta. Paikallisesti merkittävä satavuotisjuhla on tuossa v. 2032, jolloin Saaren kansanpuisto täyttää sata vuotta.

Arkkitehti Veikko Kyanderin suunnittelema puisto on päivityksen ja peruskorjauksen tarpeessa.

Julkaistu: 16.06.2018 05:00

Kiitos Sirkka-Liisa Anttilalle erheeni oikaisusta (FL 13.6.)! Hämeenlinnan radiolle annettu haastattelu ei ollut valitettavasti osunut korviini enkä ollut siihen muutenkaan törmännyt. Kannattaa suosia näitä paikallisia tiedotusvälineitä, jotta viesti menisi perille.