Julkaistu: 08.07.2018 05:00

Iskelmälaulun esittäminen

Olen joutunut laulunopettajan ominaisuudessa tutustumaan suurimpaan osaan menneen ajan suomalaisen iskelmämusiikin esittäjistä, jotka arvelivat saavansa jotakin hyötyä opetuksestani. He olivat yleensä hyvin miellyttävää väkeä ja monista tuli pysyviä ystäviäni. Heistä vanhimmat eivät tietenkään voineet olla lauluoppilaitani, mutta useimpiin heistä ehdin kuitenkin tutustua muulla tavoin laulun merkeissä.

Vanhin heistä oli suuresti arvostamani Georg ”Jori” Malmsten. Muistan, kuinka hämmästelin hänen hyvin resonoidun äänensä iskuvoimaa hänen laulaessaan ilman mikrofonia itse johtamansa Poliisien soittokunnan solistina.

Jossakin konsertissa kuulin maassamme aikanaan hyvin tunnetun Henry Thielin laulavan suuressa konserttisalissa italialaisia lauluja kuin paraskin italialainen tenori ja tietenkin ilman mikrofonia. Tämä aito italialaistyyppinen tenori tunnettiin Suomessa pelkästään tangolaulajana.

Suuri oli hämmästykseni, kun Tauno Palo viettäessämme iloista iltaa kotonani kajautti Faust-oopperan Valentinon rukouksen käsittämättömän komeasti. Kysyessäni häneltä, miksi ei hän ole tällaista oopperaääntä suomalaisille esitellyt, hän vastasi: ”Kun ei kukaan ole koskaan pyytänyt.”

Satuin näkemään netissä kirjoituksen, jossa ihmeteltiin, miksi minä olin ”hyysännyt” Tapani Kansaa kirjoittajan mielestä täysin väärin perustein. Kirjoittaja muisteli mm. Lappeenrannan vuosien takaista laulukilpailua, johon Tapani Kansan kirjoittajan mielestä ei olisi pitänyt edes saada osallistua. Tapani oli siihen aikaan oppilaani Sibelius-Akatemiassa. Hänen osallistumisensa oli täysin oikeutettua ja hän menestyikin siellä myös melko hyvin. Tapani Kansa on yksi niistä iskelmälaulajista, jolla olisi kaikki äänelliset ja musiikilliset edellytykset esiintyä päätoimisesti klassisenkin laulun puolella.

Myös Reijo Taipale käydessään laulutunneillani esitti erittäin upeasti raskaan baritoniaarian Verdin oopperasta ”Kohtalon voima”. Ihmettelin silloin, miksi hän ei halunnut toimia oopperalaulajana. Hän sanoi haluavansa pysyä kuitenkin pelkästään tangon parissa.

Lounais-Hämeessä asuu muutamia eriomaisia laulajia, joiden yhteisesiintymistä pitäisi saada enemmän kuulla klassisen ohjelmiston parissa. Baritoni Erkki Liikanen, tenori Mika Mali ja sopraano Sanna Pietiäinen ovat muutamia esimerkkejä heistä. Olisi kiinnostavaa valmistaa jokin musiikkiteatteria edustava produktio, vaikka ooppera tai operetti, jossa näitä erinomaisia laulumuusikoita saataisiin kuulla.

Suomalaisilla musiikkikulttuurin edustajilla on paha vika väheksyä laulajia, jotka ovat tulleet tunnetuiksi viihteen puolella.

Suuri yleisö näyttää nykyisin kuvittelevan, että mikrofoni kuuluu aina laulamiseen. Totta on, että oopperaa lukuun ottamatta suurissa saleissa on jouduttu käyttämään mikrofonia. Tästä käytännöstä on ehkä jäänyt sellainen käsitys, että äänenkäytön jatkoksi kuuluu aina mikrofoni.

Nykyisten kevyen musiikin laulajien esitykset ovat usein epämääräistä mikrofoniin henkäilyä, jolloin tärkeästä laulun osa-alueesta, tekstistä, ei voi saada mitään selvää. Tai esitys on hirvittävää kirkumista, josta parhaita näyttöjä saa vaikka Eurovisio-kilpailua kuuntelemalla.

Pekka Salomaa

Sibelius-Akatemian professori, emeritus