Julkaistu: 09.07.2018 05:00

Median lukutaitoja lääkkeeksi

Ahistaa. Kaikenlainen kirjoittelu somessa ja joissakin lehdissä. Nuorena luotin kirjoitettuun sanaan; nyt on toisin. Olen myös aina ollut tiedonjanoinen ja ahminut tietoa eri lähteistä, nyt huomaan vältteleväni tiettyjä mediakanavia. Luotettavan kirjoittelun tunnistaminen ja tietolähteiden arviointi (lähdekritiikki) ovat perustaitoja, joita ilman ajautuu helposti hämmennyksen valtaan, väärän tiedon ansiosta jopa räyhäämään syyttömille. Vihapuhe ja muut asiattomuudet kukkivat keskustelufoorumeilla ja ihmiset avaavat elämänsä intiimeimmät yksityskohdat maailmalle.

Somekupla taas eristää vähitellen netin käyttäjät kunkin omaan kuplaansa, mihin ei kaikki avoin tieto ulotu. Erilaisiin mediakanaviin suolletaan juttuja pikavauhtia, vajavaisin tiedoin. Netissä velloviin epäasiallisiin keskusteluihin ei kukaan puutu tai puututaan vasta, kun vahinko on jo tapahtunut. Kansalaisten silmiin pääsee jos minkälaisia tekstejä. Missä ovat käytöstavat, toisen ihmisen kunnioitus ja medioissa työskentelevien ammattietiikka?

Kirjastolain mukaan kirjaston tehtävänä on tarjota ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon. Lisäksi kirjaston tulee ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa. Kirjastoissa siis osaltamme teemme mediakasvatusta mm. kouluyhteistyön kautta. Kirjastot ovat lukutaidon, sananvapauden ja tasa-arvon peruspilareita Suomessa ja maailmalla. Tehtävä haastaa meitä kirjastoammattilaisia tässä ja nyt; miten voisimme osaltamme ohjata ja opastaa kansalaisia lähdekriittisyyteen ja monilukutaitoon? Miten tuemme aikuisväestöä tässä tehtävässä?

Näen informaation laadun näkökulmasta tehtävää myös lehdistöllä ja Internet-palveluilla: vastuuta kirjoittelusta voi ja tulee ottaa. On ilahduttavaa, että koulujen uudet opetussuunnitelmat sisältävät myös kirjauksen monilukutaidosta. Kunnissamme siis on vahvoja toimijoita mediakasvatuksen alalla.

Luen mielelläni Esko Valtaojan tekstejä. Hän on enemmän kuin maailmankansalainen; hän on maailmankaikkeuden kansalainen. Hän näkee ison kuvan ja laittaa asiat perspektiiviin. Ja kirjoittaa asiaa lukutaidosta, tiedosta ja väärästä tiedosta. Hän ei pelkää katupartioita ja maahanmuuttajia, vaan niitä, jotka eivät lue kirjoja ja sanomalehtiä.

Suomalaisten lukutaito rapistuu. Osa meistä lukee paljon ja osa ei. Netin silmäily ja feedien seuraaminen eivät edistä syvälukutaitoa, jota tarvitaan elämässä pärjäämisessä. Opiskelu ei edisty eikä opiskelupaikkoja heru, jos ei pysty keskittymään vaativiin teksteihin. Jopa arjen hallinta osoittautuu vaikeaksi kehnoilla lukutaidoilla.

Kirjasto tarjoaa raaka-aineet syvälukutaidon kehittämiseen: Kirjat, lehdet; fyysisinä ja sähköisinä, neuvontaa, nettiopastusta, tilat ja laitteet lukea ja asioida. Kouluissa opitaan lukemaan ja kirjasto tarjoaa loput. Kyllä suomalaisena kelpaa. Silti lukutaitomme kehitys on alamäessä.

Tarvitaan kaiken tarjoamamme lisäksi myönteinen asenne lukemiseen, tietoon ja sydämen sivistykseen. Kesän valossa ja lämmössä on helppo ottaa välillä vähän rennommin. Irrottautua somekuplasta ja älylaitteista ja ottaa käteen kirja tai laittaa soimaan äänikirja. Paeta muihin maailmoihin ja palata taas hitusen avarakatseisempana takaisin sorvin ääreen.

Luku-kesää!

Sirkka Ylander

kirjastonjohtaja

Julkaistu: 17.07.2018 05:00

Tainneet loppua pahat puheet uuden ympyrän tarpeellisuudesta. Keskeneräisenäkin se toimii jo paremmin kuin ennen. Työporukka tekee hyvää työtä. Ohjausviitoitus on asiallinen, ja liikenne kulkee jo nyt pysähtelemättä.