Uutiset

Aarnio pitkästä eristyksestään: Somaliassa syntyneestä siivoojavangista tuli "yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä"

Huumepoliisin ex-päällikkö Jari Aarnio kertoo uudessa Myrkky-kirjassa, että keskusrikospoliisi pyrki murtamaan hänet pitkällä eristyksellä.

Aarnion poikkeuksellisen, ehkä jopa ainutlaatuisen pitkään eristykseen kiinnitettiin huomiota jo kaksi vuotta sitten, kun pari vuotta kestänyt tutkintavankeus viimein päättyi. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen arvioi tuolloin Lännen Median haastattelussa, että tiukka ja pitkä eristys alkoi olla ihmisoikeuskysymys etenkin, jos Aarnion yhteydenpitoa ulkomaailmaan olisi rajoitettu entiseen tapaan.

Uudessa kirjassa Aarnio kuvailee, miten koville jatkuva eristys ottaa.

“Eristysselliosaston huoneessa oli ikkuna, mutta siitä ei nähnyt ulos, paitsi pienen kaistaleen vinoon asetettujen peltisäleiden välistä. Sen takia olin tavallaan kuin sokea, kuulostelin vain ääniä. Opettelin askelten äänistä ja avainnipun käsittelystä, kuka vartijoista oli milloinkin liikkeellä. Tein siitä työvuorolistan itselleni.”

“Yksinäisyys oli äärimmäisen rankkaa. Vankilassa on vain huonoja päiviä ja vielä huonompia. Romahtaminen vaanii lähellä. Elämä on näköalatonta. Elettiin vuoden 2014 kesää, eikä ollut mitään tietoa, milloin oikeuskäsittely alkaa tai milloin mitäkin tapahtuu. Et tiedä tulevaisuudesta yhtään mitään. Ahtaat olivat ajatukset.”

“Tutkintavangilla on oikeutensa, mutta poliisin tutkinnalliset toiveet menevät kaiken edelle. Se tiesi kohdallani eristysosastoa ajanjaksona 14.3.2014–25.11.2015. Lähtökohta oli 23 tuntia sellissä ja tunnin ulkoilu. Krp otti kaiken ilon irti eristämisestäni. Tutkintavankeusaikana en saanut soittaa läheisilleni muuten kuin krp:n kännykästä kaiutin päällä. Ystävilleni en koskaan.

Huvittavaa oli, että »tutkinnalliset syyt» estivät puhelimen käytön aina 25.11.2015 asti, jolloin olin ollut vangittuna yhteensä yli kaksi vuotta ja käräjät olivat kestäneet jo vajaan vuoden. Kaikenlainen nitistäminen ja nöyryyttäminen oli krp:n tahto, jonka käräjäoikeus sujuvasti siunasi.

Osa nitistämistäni oli vaimoni vangitseminen kahdeksi viikoksi. Vajaan vuoden mietittyään syyttäjä totesi, ettei nosta syytettä vaimoani vastaan. Koko manööveri oli tietenkin toteutettu minun pehmittämiseksi. Siitä sikailusta koin katkeruutta.”

Aarnio kertoo, että hänen ainoita henkireikiään olivat tapaamiset.

“Pappia sain tavata kahden viikon välein. Asianajajallani Riitta Leppiniemellä oli laajemmat oikeudet päästä minua tapaamaan ja hän kävi myös joskus iltaisin ja viikonloppuisin.

Läheisten tapaamiset olivat joitakin viikkoja kaikkien osalta valvottuja. Lasten tapaamiset ilman valvontaa järjestyivät muutaman kuukauden päästä kiinniotosta. Vaimon sain tavata ilman valvontaa vasta kahdeksan kuukauden jälkeen.

Vankilan terveydenhuolto oli suureksi avuksi. Hoitohenkilökunta ymmärsi, mitä loputon eristäminen aiheuttaa ihmiselle ja he valoivat minulle uskoa tulevaisuuteen. Lääkkeitä en kuitenkaan syönyt kuin allergiaan ja närästykseen.”

Aarnio joutui vankilassa yhden lievän pahoinpitelyn kohteeksi. Hän kiittää kirjassa niitä vankeja, jotka suostuivat olemaan vankilassa tekemisissä poliisin kanssa.

“Loppukeväästä 2015 sain olla tekemisissä nuoren putsari-vangin kanssa satunnaisesti. Vihdoinkin joku, kenen kanssa voi jutella. Elämä on ihmeellistä. Yhtäkkiä elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä oli 26-vuotias Suomen kansalainen, Somaliassa syntynyt mukava kundi. Tuokiot olivat lyhyitä, mutta kuitenkin elintärkeitä. Myös parin muun mukavan herrasmiesvangin kanssa pääsin myöhemmin juttusille. Iso kiitos heille, jotka suostuivat olemaan skouden kanssa tekemisissä linnassa. Se ei ole ihan yksinkertainen juttu.”

Useimmat tutkintavankeudet päättyvät alle kahdessa kuukaudessa vankeusrangaistuksen aloittamiseen tai vapaaksi pääsemiseen.

Aarnion pitkässä tutkintavankeudessa oli poikkeuksellista sekin, että hän ei ollut vielä saanut alioikeuden tuomiota. Yleensä pitkissä tutkintavankeuksissa odotetaan jo hovioikeuden tuomiota.

Aarnio vapautettiin tutkintavankeudesta marraskuussa 2015 odottamaan käräjäoikeuden ratkaisua törkeistä huumausainerikoksista. Hän sai olla vapaalla jalalla reilun vuoden, kunnes käräjäoikeus määräsi hänet joulukuussa 2016 kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Aarnio on valittanut saamastaan tuomiosta. Tällä hetkellä hän odottaa Vantaan vankilassa tutkintavankeudessa hovioikeuden ratkaisua asiaan. Aarnio kuvailee kirjassaan olojensa parantuneen merkittävästi taannoisesta pitkästä eristyksestä.

Eristysosastolta otin jälleen vauhtia, mutta nyt olen ollut sijoitettuna »tuetun toiminnan osastolla». Sitä ei voi verrata millään tavalla eristysosastoon. Sellien ovet ovat auki useita tunteja päivässä. Seinässä on puhelin, joka palvelee yhteyksiä siviiliin. Kanttiini, sauna, punttisali, liikuntasali, ulkoilupiha ja kirjasto ovat viikoittain käytössä. Keittiössä voi laittaa safkaa ja soutulaite odottaa askarteluhuoneessa. Kuuden äijän osasto on rauhallinen ja henkilökunnalle helppohoitoinen. Osastoa kehitetään apulaisjohtajan johdolla. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi se vielä muuttuu.”

Asiasanat

Fingerpori

comic

Uusimmat