Uutiset

Aivoinfarkti iski ja vaimo kuoli – 1990-luvun tv-suosikki Markus Kajo puhuu nyt raskaista kokemuksistaan

Tv-ohjelma Kettunen ja Naurun paikka kokosivat takavuosina miljoonayleisön ja toivat humoristi Markus Kajolle kasan tv-alan palkintoja. Viime vuodet ovat olleet Kajolle raskaita, mutta hänen tuore kirjansa valaa lukijoihin rauhaa ja toiveikkuutta.
Markus Kajo uskoo, että elämän kolhut ovat jalostaneet hänen tekstejään. Kajo pitää blogia Ylen verkkosivuilla ja julkaisi juuri uuden kirjan, jossa kummastelee tuttuun tyyliinsä maailman menoa. Huumorin seassa Kajo kertoo "viettämästään aivoinfarktista". Kuva: Ossi Ahola

Markus Kajon uuden kirjan kanteen on painettu kajomaisen hupaisa nimi: Tandem-kentauri eli Kettusen jo mones kirja.

Sävy muuttuu, kun Kajo rapistelee auki kansipaperin kääntöpuolen.

Sieltä löytyvät ”Aivoliiton ja Markus Kajon suosittelemat ohjeet aivoinfarktin ja aivoverenvuodon tunnistamiseksi”.

Hätänumeroon 112 on soitettava heti, kun puhe puuroutuu tai sanat eivät löydy, toinen suupieli roikkuu, raajasta katoavat voimat, näkö häiriintyy tai päähän iskee äkkiä kova särky.

Kajo itse osasi toimia oikein. Hän heräsi yöllä yksinään ja tajusi oitis tilanteen. ”Vasen puoli oli mennyt että blääh”.

Onneksi naapurikin toimi neuvokkaasti ja avasi ambulanssiväelle rapun alaoven.

– Tämän annan vihjeeksi kaikille. Jos pihassa soi piipaa, avatkaa alaovi, vaikkette itse odotakaan vieraita pelastuslaitokselta.

 

Viime vuodet ovat olleet Kajolle ankaria. Uuden kirjansa hän on omistanut ”Sirkulle, joka meni jo edeltä”.

Elämäntoverin kuoleman ja oman aivoinfarktin lisäksi Kajo on käynyt läpi lukuisia leikkauksia, joissa on korjailtu sisäelinten syntymävikoja.

Kun kivut olivat ankarimmillaan, Kajo haaveili paratiisista eli hetkestä, jolloin voisi vain istua rauhassa eikä sattuisi mihinkään.

Nykyisin noita taivaallisia hetkiä taas on. Ellei sitten iskias villiinny viiltelemään.

Kajo torjuu surkuttelut alkuunsa. Monen elämä on paljon ankarampaa. Hänellä kävi tuuri: aivoinfarktista muistuttaa enää vasemman käden jäykkyys.

Ja millaista olikaan edellisten sukupolvien elämä! Kajo innostuu kertomaan pohjoiskarjalaisesta ukistaan.

Tämä aloitti työhommat kuusivuotiaana ja sai siinä hötäkässä ensimmäiset housunsa. Sitä ennen piti pyöriä pitkässä paidassa.

 

Maan hauskin mediapersoona

Markus Kajon Naurun paikka kokosi ruutujen äärelle yli miljoona katsojaa. Sokerimerkki Sirkku oli rekvisiittakaverien valinta ja viittaus Kajon Sirkku-vaimoon. Kuva: Ossi Ahola

Nuorimmille lukijoille on syytä kerrata perusasiat. Siis se, kuinka Markus Kajosta tuli Suomen hauskimmaksi kehuttu mediapersoona ja suosikkiäänestysten kestomenestyjä.

Tähti syttyi radiossa. Ylen radioviihteen viskaali Leena Pakkanen komensi Kajon tekemään 1980-luvun alussa varhaisaamujen suoria lähetyksiä. Synnynnäisen yökukkujan ja aamuntorkun.

Kajon ohjelman nimeksi tuli Torstaiohjelma Kettunen. Mies delegoi kohtaloaan radioyleisölle: oli kuulijoiden syy, että hän joutui vaeltamaan aamuyön pimeydessä kylmään ja tunkkaiselta tupakalta haisevaan studioon.

– Kerroin juttuja samalla tavalla kuin kerroin kavereille, Kajo selittää. Sen ajan radiossa se oli uutta ja huomiota herättävää.

”Nyt kiinalainen soittaa viulua” -tyyppisen tahallisen kömpelyyden takana oli sekunnintarkka käsikirjoitus.

Kajo löysi tunnistettavan tyylinsä ja puheelle persoonallisen poljennon. Kaiken maailman asioita oudolla logiikalla ihmettelevästä hahmosta tuli niin tykätty, että siirto televisioon oli vääjäämätön.

Ruudussa suosio vain paisui.

Tv-ohjelma Kettusta seurasi Naurun paikka ja liuta muita ohjelmasarjoja. Totinen humoristi vaelteli kurttuisessa poplarissa ulkomailla, ja tilattiin juontamaan Ylelle Euroviisut. Pakinakirjoja valmistui ja niitä myytiin suurina painoksina.

Tällä vuosituhannella meno rauhoittui. Kajo keskittyi ensin ”vanhaan kunnon radioon” ja rupesi sitten Ylen verkkopakinoitsijaksi. Muutamat viime vuodet mies on ollut osa-aikaisella eläkkeellä.

Kajo ei ikävöi superjulkisuuden vuosia. Syliin sadelleet palkinnot olivat tavallaan mieluisia mutta sikäli kiusallisia, että tv-ohjelmat syntyvät porukalla, eivät yksilösuorituksina.

– Mä olin vain yksi heppu revohkassa. Se joka sattui näkymään ruudussa.

Huomiota tuli liiaksi asti. Jos tahtoi lomailla rauhassa tai aterioida ravintolassa sukulaisten kanssa ilman pöytään tunkevia humalaisia, piti seilata meren yli Ruotsiin.

Lisää sydäntä ja viisautta

Kajo on ollut aina hauska ja omaperäinen kirjoittaja. Viime vuosina pakinoihin on jalostunut entistä enemmän sydäntä ja viisautta.

Hän itse arvelee, että mikäli kehitystä on tapahtunut, kunnia kuuluu vastoinkäymisille.

– Kutakuinkin kaikilla tapaamillani luovilla ihmisillä on joku Akilleen kantapää, johon joku on joskus potkaissut, Kajo sanoo ja alkaa pohtia vertauskuvaksi ankkaprässiä, keittiövälinettä, jolla ankanlihasta puristetaan mehua.

Viime aikoina Kajo on herkistynyt kirjoittamaan Ylen blogiinsa myös varhaisista suruistaan. Äitinsä Kajo menetti teini-iässä, ja kuvaa nyt kokemusta tekstissään Mielikuvitusäiti.

”Iltaisin kuvittelin kotona, että äiti on vain toisessa huoneessa, puuhailee siellä jotain äitipuuhia hiljaa, tai nukkuu.”

Kova on se kaveri, joka lukee tekstin kuivin silmin.

Autismiliiton nauha rintapielessä

Kajon blogiteksteille ropsahtelee aina vähintään muutama tykkäys, mutta hiljakkoin maa järähti ja yksi kirjoitus tuotti 14 500 peukkua.

Hämmentävän hieno, proosarunoa lähentelevä teksti on julkaistu tuoreessa kirjassa laajennettuna versiona otsikolla Me hiljaisuuden, numeroiden, hämärän, valon ja appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset.

Kajo on kuunnellut itsensä lisäksi autismin kirjolla olevia ihmisiä ja sanastaa nyt maailman sellaisena kuin se heille näkyy, kuuluu ja tuntuu – eli usein sokaisee, kirkuu ja sattuu kuin ”kitalakeen, silmiin ja korviin työnnetty punahehkuvan tulikuuma parsinneula”.

Teksti kulkee me-muodossa, vaikkei Kajolla itsellään ole esimerkiksi Asperger-diagnoosia.

– Mulla on kuitenkin joitakin neurologisia juttuja, joita esiintyy autismin kirjon ihmisillä. Valot iskevät läpi, samoin terävät äänet, jotkut hajut ja toistuva liike näkökentässä.

– Tajuan, että tällä planeetalla elää kahdenlaisia ihmisiä. Heitä joilla on niin sanotusti tavallinen eli neurotyypillinen aistimaailma ja sitten he, joille elämä on hyvin suuri haaste.

Tykkäysten vyöry paljastaa, että moni suomalainen tietää ahdistuksen, josta Kajo kirjoittaa.

Läpi vuosien pakinoitsija on aika ajoin jättänyt huumorijutut sivuun ja korottanut äänensä vaikkapa sanomalehden yleisönosastossa.

Useimmiten kyse on ollut mielenterveyspalveluiden leikkauksista. Siitä, että halutaan säästää kymppejä asioissa, joiden korjaaminen liian myöhään maksaa tuhansia.

Kajon takinkaulusta koristaa Autismi- ja Aspergerliiton värikäs nauha. Voisi siinä olla monen muunkin potilasjärjestön tunnus.

– Lähipiirissä on niin paljon sairauksia ja erilaisuutta, että voisin kulkea takin rinnus joulukuusena.

Aivoinfarktista seurasi myös hyvää

Nyt Kajo on hetken hiljaa ja harkitsee, kuinka sanansa asettaisi.

Aivoinfarkti on karmea kokemus, joka vie monelta hengen. ”Meitä pömppömahaukkoja kaatuu kuin keiloja”.

Mutta hänelle, onnekkaalle, koitui yllättäen myös hyviä seurauksia.

Hän sai tilaisuuden korjata liikuntatapojaan, syödä terveellisemmin ja innostua uusista asioista.

– En rohkene sanoa, että teen tietokonemusiikkia, mutta olen alkanut koppuloida äänien kanssa.

– Kaikki se, mitä tekee käsillään, on hyväksi aivoille.

Kajo tietää, että aivot tykkäävät hankalista jutuista, kuten matematiikasta. Niinpä hän on päättänyt ottaa lopulta selvää, mistä lukion derivoinneissa ja integroinneissa oli kyse.

Eikä tässä vielä kaikki. Kajo on etäopiskellut dramaturgiaa Oxfordin yliopiston kursseilla ja aikoo seuraavaksi edistää arabian ja latinan taitojaan.

Kajo ei luettele hienoja harrastuksia elvistelläkseen.

– Haluan rohkaista ihmistä, joka on kokenut äsken aivoinfarktin, on nyt sairaalassa, eikä tiedä tulevaisuudestaan, ja jolle tätä juttua ehkä luetaan ääneen.

– Vaikka vahinkoa on tullut, saatat pystyä vielä monenlaiseen.

Kaikille kanssakulkijoille Kajo toivottaa rauhaa ja toiveikkuutta.

Markus Kajo

Kirjoittaja, mediapersoona Markus Aarni Erämies Kajo syntyi vuonna 1957 Etelä-Pohjanmaan Isojoella mutta varttui Joensuussa. Asunut valtaosan elämästään Tampereella.

Hauskuutti opettajaa ja luokkatovereita kirjoittamalla äidinkielen aineensa pakinoiksi. Isompi yleisö syntyi, kun joensuulainen Karjalan Maa -lehti innostui julkaisemaan koulupojan tekstejä.

Uskoo saaneensa kirjoituslahjansa verenperintönä. Erityisen vahvana vaikuttaa isän suvun pohjoiskarjalainen kerrontatapa, jossa itku ja nauru ovat tunnetusti lähellä toisiaan.

Opiskeli elämänkohtaloita Ruotsin sairaaloissa ja ranskaa Tukholman yliopistossa. Puolitoista vuotta kului Israelissa muun muassa heprean opinnoissa. Mediaura alkoi uutistoimittajana mutta vaihtui pian viihteeseen.

Suosio alkoi Kettusesta

Tv-suosio räjähti vuosina 1988–1992 TV2:ssa esitetystä Tv-ohjelma Kettusesta. Menestystä jatkoi koomisia kotivideoita kommentoinut Naurun paikka.

Palkittu Venlalla ja Telvis-patsaalla ja äänestetty vuoden tamperelaiseksi.

Julkaissut useita kirjoja, joista tuorein on Docendon kustantama Tandem-kentauri (2018).

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic