Uutiset

Analyysi: Clinton-tutkinta söisi pohjaa amerikkalaisten ylpeilemältä demokratialta

Mitä mielenkiintoisempia asioita erikoistutkija Robert Mueller kaivaa päivänvaloon presidentti Donald Trumpin vaalikampanjaväen Venäjä-kytköksistä, sitä kiivaammin Trump vaatii kilpailevaa tutkintaa poliittisesta vastustajastaan Hillary Clintonista.

Kyseessä on ilmiselvä harhautus: Trump toivoo Clinton-otsikoiden vievän kansan huomiota pois Venäjä-tutkinnasta.

Viimeksi Trump tviittasi Clintonista viikonloppuna. Hän kirjoitti Kiero-Hillaryn olevan “kaikkien aikojen pahin ja suurin luuseri” ja kehotti tätä jatkamaan elämäänsä.

Viime viikolla asia sai kuitenkin aivan uutta painoarvoa, kun Washington Post -lehti sai käsiinsä kirjeen, joka osoitti oikeusministeri Jeff Sessionsin
harkitsevan tutkinnan käynnistämistä.

Toistaiseksi kyse on vasta taustaselvityksistä, ja Sessions vakuutti kirjeen tultua julkisuuteen, ettei hän käynnistä tutkintaa, mikäli taustaselvitykset eivät anna siihen aihetta.

Yhdysvaltojen demokratian kannalta tilanne on silti huolestuttava.

Oikeusministeri ja hänen ministeriönsä toimivat Yhdysvalloissa presidentin alaisuudessa, mutta yksi demokratian perustavanlaatuisista lähtökohdista on, että ne ovat silti riippumattomia puoluepolitiikasta.

Sessionsin kirje syö kansan luottamusta oikeusministeriön riippumattomuuteen.

Trump on ilmaissut julkisesti tyytymättömyyttään Sessionsiin sekä Venäjä-tutkinnan vuoksi että siksi, ettei Clintoniin kohdistu tutkintaa.

On selvää, että presidentti painostaa oikeusministeriä, ja kirjeestä syntyy vaikutelma, että tämä saattaa taipua.

Kirjeestä on vielä pitkä matka siihen, että Sessions todella nimittäisi erikoistutkijan. Republikaanipoliitikot ja oikeistolainen media ovat syyttäneet Clintonia lukuisista asioista, mutta monia niistä on jo tutkittu, eivätkä tutkinnat ole johtaneet syytöksiin.

Osa syytöksistä on täysin tuulesta temmattuja eikä niistä siksi ole koskaan edes käynnistetty tutkintaa.

Jo pelkkä tutkinnan harkitseminen riittää kuitenkin käynnistämään vilkkaan keskustelun, joka jo itsessään toimii Trumpin kaipaamana harhautuksena.

Trumpin vastustajat eivät moiseen lankaan mene, mutta presidentin kannattajiin taktiikka todennäköisesti puree. Monet Trumpin äänestäjistä vihaavat Clintonia verisesti ja uskovat ilomielin minkä tahansa tätä mustamaalaavan salaliittoteorian.

Vaalikampanjan aikana Trumpin vaalitilaisuuksissa messuttiin usein yhteen ääneen ”Lukkojen taa, lukkojen taa!”.

Huudolla viitattiin Clintoniin, joka huutajien mielestä ansaitsisi vankilatuomion.

Vaaliväittelyssä Trump meni vieläkin pidemmälle ja sanoi Clintonille, että nimittäisi presidentiksi päästyään erikoistutkijan tutkimaan tämän toimia.

Moni järkyttyi kommentista. Poliittisten vastustajien vangitseminen on valitettavan yleistä monissa maissa, mutta länsimaisessa demokratiassa sellaisella ei pitäisi edes uhkailla.

Järkytys oli erityisen suurta siksi, että amerikkalaiset ovat suunnattoman ylpeitä demokratiastaan.

He ovat pakahtua ylpeydestä muistaessaan, että maan historiassa presidentti toisensa jälkeen on luovuttanut rauhanomaisesti vallan seuraajalleen riippumatta siitä, kuinka suuria poliittisia erimielisyyksiä heidän välillään on ollut.

Clinton-tutkinta veisi tältä ylpeydeltä pohjan.

Asiasanat

Uusimmat